27.5.2016
Tänään perjantaaina Kemin Ankkurin lavalla ja sen liepeillä on odotettavissa vauhtia ja säpäköitä tilanteita, kun suomalaisen musiikin kauhukakara, legendaariseksi riiviöksikin kutsuttu kitaristi-laulaja Knucklebone Oscar joukkoineen saapuu Kemiin. Knucklebone Oscarin lisäksi bändissä soittavat lisäksi Jarkko ”Big Mac” Viinamäki (kitara), Niko ”Meatmaster” Votkin (rummut) ja Janne ”The Baron” Valppu (basso).

Yhtye julkaisi maaliskuussa uuden, 11 biisiä sisältävän studiolevyn King of Helsinki. Knucklebone Oscarin viides levy juhlistaa yhtyeen 20-vuotista taiteilijajuhlaa ja esittelee viiden vuoden levytystauon aikana muuttuneen musiikillisen suuntauksen, jota Oscar on kuvaillut ”eniten bluesiksi sitten debyyttilevyn, vaikkei se bluesia perinteisessä mielessä olekaan.”


Vuonna 1972 syntynyt Knucklebone Oscar (Oskari Martimo) aloitti uransa vuonna 1993 yhtyeessä Knucklebone Oscar and His Hitmen, jonka ensimmäinen levy This Is Knucklebone Oscar and His Hitmen! ilmestyi vuonna 1996.

Rytmibluesia ja rock´n rollia yhdistelleen yhtyeen tyyli painottui kolmen ensimmäisen levyn ajan bluesiin, johon sitttemmin tuli mukaan enemmän rock- ja garage rock -vaikutteita. Oscar on luonnehtinut villiä tyyliään muun muassa "psykobluesiksi" sekä "ADHD-bluesiksi aimo annoksella garagerockia ja punk-energiaa".

Viimeksi Knucklebone Oscar esiintyi Kemissä tämän vuoden helmikuussa Pakkasukko Blues´n Jazzissa Finnish Blues Awards -gaalassa palkitun White Knuckles Trion kanssa, jonka esikoislevy Got It Bad ilmestyi viime vuonna.

Knucklebone Oscarin keikka Ankkurissa alkaa tänä iltana klo 23. Liput 14 €, sisältää narikkapalvelun.

Housebändinä soittaa kromattu kaivosmiesten yhtye Ruiskubetoni. Jamien ohessa on mahdollisuus tutustua Nordbooks –kustantamon uutuuksiin ja hankkia kirjahyllyynsä täytettä.


29.4.2016
Tänään perjantaina 29. huhtikuuta Kemin Ankkurissa musiikki ja kirjallisuus lyövät kättä toisilleen Kivirockjamien myötä. Tapahtumalla juhlistetaan myös tällä viikolla julkistettua Ensimmäinen kivi -kirjaa, joka kertoo Kemin kromimalmin löytöhistorian ja malmin löytäneen sukeltaja Martti Matilaisen elämäntarinan.

Kivirockjamien housebandina soittaa puhtaasti kaivosmiehistä koostuva Ruiskubetoni -yhtye, jossa coverbiisejä soittavat tällä kertaa Pasi Määttä, rummut, Marko Haapaniemi, kitara ja laulu, Samuli Roivas, basso sekä Esa Hyvärinen, kitara. Housebandin jälkeen lava on vapaa kaikille soitto- ja laulutaitoisille.

Ruiskubetonin edellisestä ja samalla ensimmäisestä keikasta on vierähtänyt jo tovi. Se tapahtui vuonna 2012 Elijärven kaivoksen 500 metriä maan sisällä sijaitsevassa huoltohallissa pidetyssä Kaivosrockissa, joka on tiettävästi koko maailmassa syvimmällä maan sisällä pidetty rockfestivaali. Yksittäisiä keikkoja on pidetty syvemmälläkin. Ruiskubetonin lisäksi tapahtumassa soittivat lisäksi Jani Liimataisella vahvistettu Timo Kotipelto Band ja Grooving High Allstars.

- Bändi perustettiin aikoinaan mittatilaustyönä nimenomaan Kaivosrock 2012 –tapahtumaan. Ruiskubetoni kasattiin ajatuksena tehdä vain ja ainoastaan yksi keikka. Toisin kävi, Pasi Määttä naurahtaa.

- Tämä Ankkurin keikka on kuin räätälöity Ruiskubetonille. Ilman Ensimmäinen kivi -kirjan päähenkilöä ei välttämättä olisi tullut koko kaivosta, eikä sitä myöten Ruiskubetonin ensimmäistä keikkaakaan, mutta on kyllä hankala keksiä osuvampaa bändiä kirjan esittelyynkään, Määttä toteaa.

Kaikki nykyiset jäsenet työskentelevät kromintuotantoketjussa. Samuli Roivas työskentelee kaivoksessa maan alla ja Pasi Määttä maan päällä rikastamolla. Esa Hyvärinen ja Marko Haapaniemi ovat Ferrochromen tehtaalla Torniossa vastaanottamassa ja jatkojalostamassa kaivoksen rikastetta.

Määttä ja Hyvärinen ovat siis alkuperäisjäseniä. Tosin Pasi Määtän instrumentti on vaihtunut bassosta rumpuihin. Aikaisemmassa kokoonpanossa Jyrki Salmi soitti rumpuja, mutta nykyisin kaivoksenjohtajana työskentelevä mies ojensi työkiireiden vuoksi rumpukapulat suosiolla Määtän karheampiin kouriin.

-Tämän johdosta piti basson varteen löytää uusi mies ja tietysti mielellään kaivokselta. Lyhyen tiedustelun jälkeen tunnelien syövereistä ilmiannettiin Samuli Roivas. "Pizzalapion" roikottamisen sijasta mies nojailee kookkaaseen soittimeensa, josta tutut vanhat biisit saavat uutta väriä vai pitäisikö sanoa, lätkettä ja murinaa, Määttä murjaisee.

Kaivosrockin aikaiset jäsenet Mikko Koivulehto (laulu) ja Mikko Karekivi (kitara) eivät ole Outokummun palveluksessa. Niinpä heidät jätettiin rauhaan tällä kertaa ja tilalleen haettiin miehiä talon sisältä. Katseet kääntyivät Marko Haapaniemen suuntaan ja häntä pyydettiin paikkaamaan tätä kahden miehen jättämää aukkoa. Haapaniemi ja Määttä tuntevat toisensa yhteisen bändihistorian vuoksi ja Määttä tiesi Haapaniemen ennakkoluulottoman asenteen tarttua haasteisiin. Pian sovittiinkin ensimmäiset harjoitukset.

- Jo ensimmäisissä treeneissä soitto kulki siihen malliin, että piti miettiä tarvitseeko enää edes käydä treenaamassa. Biisejä ei olisi enää tarvinnut opetella, mutta koska soittaminen oli niin hauskaa, päätettiin pitää vielä muutamat soittotuokiot aina siivouspäivinä, Määttä virnistää.

- Hyvällä omallatunnolla voimme kertoa olevamme vaikkapa kromattu kaivosmiesten bändi, Määttä lisää leveästi hymyillen.

Määtän mukaan ohjelmistossa on biisejä muun muassa The Shadowsilta, Elvikseltä ja Creedence Clearwater Revivalilta.

-Eli näyttää olevan ainakin suurelta osin kaivoksen perustamisen ajankohtaan sijoittuvaa musiikkia. Epäilisin nimittäin, että dumppereiden tupakansavuisissa kabineteissa on monoradiot kähisseet juurikin näitä samoja "uutukaisbiisejä”, esimerkiksi CCR:n Fortunate son -biisiä vuodelta 1969 ja Elviksen Burning love -kappaletta vuodelta 1973, Määttä arvelee.

Ankkuriin pystytetään illaksi myös kirjapiste, jossa Ensimmäinen kivi -kirjan kirjoittaja Juhani "Rokkineuvos" Hiltunen esittelee ja myy teostaan. Lisäksi kustantaja Matti Ylipiessa esittelee ja myy muita Nordbooks -kustantamon kevään uutuuskirjoja.

Illan järjestävät Café Bar Ankkuri, Kemin Rytmimusiikin Ystävät, Nordbooks ja Rokkineuvos. Soitto alkaa kello 22 ja sisään ja ulos pääsee narikan hinnalla.

Slade, Nazareth ja Smokie tarjosivat 70-luvun tunnelmointia

13.12.2015
Rockin´ Christmas -konsertin Rovaniemen Lappi Areenalla avasi Slade, jonka aloitusbiisi Gudbye´t Jane antoi osviittaa mitä tuleman pitää. Keikka oli silkkaa hittikimaraa, eikä biisien suhteen yhtye todellakaan jättänyt fanejaan kylmäksi. Avausbiisiä seurasivat Look Wot You Dun, Everyday, Run runaway, Far Far Away, Mama, Weer All Crazee Now, Get Down And Get With It, Oh My My, Cum on Feel the Noise sekä tietysti tonttulakit päässä soitettu Merry Christmas Everybody.

Alkuperäisjäsenistä leveälierisen stetsonin alle piiloutunut soolokitaristi Dave Hill sai vielä oikaistua jalkansa tuttuun potkuun, vaikka eihän se koipi enää yhtä korkealle nouse kuin nuorempana. Mutta ihmekös tuo, kun mies täyttää ensi huhtikuussa pyöreät 70 vuotta.

Sweet –yhtyeessäkin nähty Mal McNulty tavoitteli lauluunsa Noddy Holderin karheutta ja myönnettävä on, mies onnistui varsin hyvin. Ei mitään moittimista. Toinen alkuperäisjäsen, rumpali Don Powell, joka myös saavuttaa ensi vuonna 70 vuoden iän jaksoi takoa pönttöjään olan takaa. Ja valkaistu hammasrivistö loisti melkein Areenan takariveille saakka. Basisti John Barrykin hoiti oman leiviskänsä ilmeikkäästi.

Setin alkuosassa bändin soundi oli tuhnuinen, mutta parani selkeästi loppua kohti.

Nazareth oli monelle ehkä se odotetuin illan bändeistä. Kun miksauspöydän takana soundit oli saatu kohdalleen, bändi kuulosti todella hyvältä. Aluksi. Loppua kohti yhtyeen anti alkoi tuntua junnaavan paikallaan, mikä johtui varmaankin osin oudoista biiseistä. Yhtyehän on tehnyt jatkuvasti uutta musiikkia viime vuosinakin, jolla oli pääpaino konsertissa. Itse tunnistin Nazarethin soittamista biiseistä vain viisi; jotka olivat Razamanaz, This Flight Tonight, Dream On, Beggars Day sekä pakollinen Love Hurts.

Kuten todettua, soitossa ei ollut mitään vikaa. Alkuperäisjäsen, basisti Pete Agnew oli hyväntuulinen ja eläväinen esiintyjä. Vokalisti Carl Sentance on laulajana hyvin samantyyppinen kuin Dan McGafferty, mutta ilman samaa karismaa. Ääntä miehestä kyllä löytyi. Kitaristi Jimmy Murrison jäi aavistuksen etäiseksi tuulikoneen antaessa miehen letille kyytiä. Rumpali Lee Agnewin työskentelyssä ei ollut moittimisen sijaa.

Monta tuttua ja odotettua biisiä jäi siis soittamatta, mikä oli monelle pettymys, eikä yhtye saanut kansaa mukaansa läheskään yhtä tiiviisti kuin Slade, jonka keikka oli yhteislaulua alusta loppuun.

Juhlavuottaan – onhan yhtyeen ensimmäisen albumin julkaisusta 40 vuotta - viettävä Smokie tarjosi yleisölle sen mitä se halusi. Hittejä hitin perään. Biisivalikoimasta löytyivät Somethings Makin Me Blue, Lay Back In The Arms Of Someone, Wild Wild Angels, If You Know How To Love Me, Don´t Play Your Rock´n Roll To Me, I´ll Meet You At Midnight, Oh Carol, Needles And Pins sekä luonnollisesti päätösbiisinä kuultu tuttuakin tutumpi Living Next Door To Alice. Coverosastolta yhtye oli kaivanut repertoaariinsa Rod Stewartin balladin I Don´t Wannna Talk About It sekä CCR:n Have You Ever Seen The Rain –kappaleet.

Ikääntyminen ei ole säästänyt Smokienkaan muusikkoja. Ainoa alkuperäisjäsen, basisti Terry Uttleyn tukka on päässyt harmaantumaan niin, että vuonna 1951 syntynyt mies näyttää ikäistään vanhemmalta. Soitto kuitenkin kulki ja harmaahapsisuus toi vain lisäkarismaa ilmeikkäälle esiintyjälle.

Smokien keikan avainsanoja ovat ilmeikkyys, hyväntuulisuus ja varsinkin lauluvoima. Bändi todella tykkää olla yleisön edessä, sen näki ja aisti. Kitaristilaulaja Mike Craft kukkaispaidassaan oli kuin ikihipin ilmentymä. Rumpali Steve Pinell innostui pomppaamaan välillä myös mikin varteen ja omien työkalujensa takana kameran linssin läpi katsottuna miehen ilmevalikoima oli melkoinen. Soolokitaristi Mick McConnell oli yhä hymyä alusta loppuun. Kosketinsoittaja Martin Bullard jäi hiukan etäiseksi omalla parvellaan. Lauluvoimaa yhtyeessä on aina riittänyt koko eturivin voimalla. Tasokasta stemmalaulua on aina ilo kuunnella.

Terry Uttley muistutti yleisöä pariinkin otteeseen, että Suomi on heille ollut aina erityisasemassa.

-Vierailimme upeassa maassanne ensimmäisen kerran jo ennen ensimmäistä albumiamme, Uttley sanoi tarkoittaen marraskuuta 1974, jolloin yhtye soitti muun muassa Tervolan Kaarihallilla.

Rovaniemen Rockin´ Christmas –konsertti ei ollut tänä vuonna yhtä täyteen kansoitettu kuin vuosi sitten, jolloin mukana olivat Melrose, The Yardbirds ja Uriah Heep. Väkimäärään varmaan vaikutti monta samassa paikassa lyhyen ajan pidettyä suurta konserttia vaikkakin jokaisella oli selkä oma kohderyhmänsä. Edellisen illan Iskelmälive-illassa olivat mukana Jari Sillanpää, Neljän Suora ja Eppu Normaali ja viikko takaperin vietetyssä ysäri-illassa liuta takavuosien discostaroja kuten Captain Jack, Dr. Alban, Haddaway ja Rednex.

Kemiläinen Afterglow -yhtye soitti lauantaina Tornion Musiikkitalolla Genesis -yhtyeen tupla-albumin Lamb Lies Down On Broadway livenä kronologisessa järjestyksessä.

Konsertissa soittivat Ville Välkky (laulu), Erkki Kari (rummut, perkussiot, akustinen kitara), Seppo Salmi (basso, taurus), Arto Perkiö (kitara, huilu), Matti Adolfsen (koskettimet, theremin, taustalaulu) sekä Timo Miettusta kitaristina vain kahden treenin jälkeen tuurannut Heikki Isoniemi.

Konsertti oli erinomainen, Musiikkitalon akustiikka toimi hyvin ja antoi ilmavat ja isot puitteet isolle musiikille. Oli ilo olla paikalla.

Sari Pöyhönen
Murmansk

Arktisen Venäjän pääkaupunki Murmansk herää eloon syksyllä kesälomien jälkeen. Niin myös kaupungin musiikkielämä. Ruskan lisäksi syksyn varma merkki on Jazz & Blues Cafén jatkuminen keskiviikkoisin. 2.syyskuuta alkoi Jazz & Blues Cafén seitsemäs vuosi hotelli Park Inn Poljarnie Zorin yökerhossa nimeltä Ledokol (suom. “Jäänmurtaja”).

Tänä vuonna kauden avajaiset vietettiin kaihoisissa tunnelmissa. Murmanskilainen rokkirumpali, pitkän linjan ammattimuusikko Sergei “Budkin” Budjuhin piti jäähyväiskonsertin yhtyeensä Old Bandin kanssa. Budjuhin muuttaa tänä syksynä Pietariin. Hän sai metropolista töitä eräässä musiikkiprojektissa.

- En vielä kerro enempää, mutta se on iso juttu ja joudumme harjoittelemaan ahkerasti. Mitä muutakaan ammattimuusikko voi tehdä, jos Murmanskissa ei ole tekemistä eikä töitä. Pitää muuttaa pois, ja ottaa mielenkiintoinen työtarjous vastaan, Budjuhin kertoo.

Hän ei unohda pohjoista ja lupaa tulla Murmanskiin käymään. Nimittäin keikalle lokakuussa tai myöhemmin tänä vuonna.

Pohjoinen periferia kärsii aivovuodosta ja muuttotappiosta niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Se näkyy eri alojen ammattilaisten, eli myös muusikoiden katoamisena etelään. Virta vie yleensä Pietariin, Moskovaan ja ulkomaille.

Pienet piirit pyörivät

Toisena ongelmana musiikkialalla Murmanskissa ja Jazz & Blues Caféssa ovat iänikuiset samat naamat ja samat bändit viikosta toiseen. Ilman muuttotappiotakin musapiirit ovat verrattain pienet. Murmansk on venäläisittäin pieni kaupunki “vain” 300 000 asukkaallaan. 1980-luvulla Murmanskissa asui melkein puoli miljoonaa ihmistä. Silloin kulttuuri- ja musiikkielämä kukoisti vilkkaana ja monipuolisena. Nykyään on hiljaisempaa.

- Murmanskissa soitetaan vain vähän jazzia. Varsinkin nuoret muusikot laulavat ja soittavat mieluummin rokkia ja poppia. Kai ne ovat helpompia lajeja, Jazz & Blues Cafén vetäjä Roman Murachov pohtii.

Murmanskilainen juontaja-dj Roman Murachov on vetänyt Jazz & Blues Caféta sen alusta eli vuodesta 2009 asti. Hän on huomannut Murmanskin muuttotappion ja muusikkomenetykset etelään. Jazzin ja bluesin lisäksi yleisö saa keskiviikkoisin kuulla rockia, poppia ja monia muita musiikin lajeja. Suvaitsevaisuus kannattaa musiikkilajien(kin) suhteen. Muuten tiukasti vain jazz- ja bluesbändejä ei riittäisi joka keskiviikolle.

- Annamme tilaa myös improvisaatiolle ja aloitteleville muusikoille. Kuka tahansa voi tulla esiintymään.

- Kyllä tämä joskus kyllästyttää. Mutta aina kun ilta onnistuu hyvin ja tunnelma on mahtava, niin innostun uudestaan. Yleisö on meillä älykästä, ja tulee tosiaan kuuntelemaan live-musiikkia ja nauttimaan. Joskus alkuvuosina yleisössä oli paljon kännäämiseen keskittyviä asiakkaita.

Uusi sukupolvi kasvaa

Ei elämä kuitenkaan niin mustaa ole. Elämä jatkuu. Uusi sukupolvi nousee myös Murmanskin musiikkipiireissä. Nyt syyskauden avajaisissa Jazz & Blues Caféssa esiintyi aivan uusia bändejä ja tuoreita kasvoja. Rock- ja pop-covereita ja proge-meininkiä veti loistavasti bändi nimeltä Patrik FM. Duo Marija Sirzhant (laulu) ja Aleksei Reiman (kitara) esittivät lauluja myös ranskaksi. Mies ja kitara -bardi esiintyi nimellä Vsjo mozhet byt' eli suomeksi Kaikkea voi olla.

Jotain uutta ja erikoista pitää keksiä yleisön houkuttelemiseksi. Konserttien lisäksi Jazz & Blues Caféssa on euroviisukatselmuksia ja hyväntekeväisyysiltoja. Tuolloin mahdollinen sisäänpääsymaksu menee vaikkapa syöpää sairastavan murmanskilaisen hoitoihin. Tai keräysrahoilla tuetaan SOS-lapsikylän toimintaa Murmanskin alueella.

- Hyväntekeväisyyden lisäksi Jazz & Blues Caféssa on myös ympäristöaiheisia iltoja. Vietämme Earth Houria joka vuosi ja teemme yhteistyötä WWF:n kanssa, Roman Murachov kertoo.

Tänä vuonna Jazz & Blues Café aloittaa uuden kampanjan. Yleisö voi kuvata videoita esiintyjistä ja ladata ne Youtubeen. Eniten tykkäyksiä keränneet videot saavat palkintoja, vaikkapa ilmaisen saunaillan hotelli Park Innissä.

Jazz&Blues Caféssa on esiintynyt vuosien varrella suomalaisiakin artisteja, muiden muassa viulisti Mikko-Ville Luolajan-Mikkola & Reija Lang ja kemiläis-oululais-kokkolalainen Olli Ontronen & MS. Suomalaiset ja muutkin vierailevat tähdet saavat aina tuvan täyteen ja vastaanotto on erinomainen.

Jazz&Blues Café toimii matalalla budjetilla. Artisteille ei makseta esiintymispalkkioita, mutta sisäänpääsy on ilmainen yleisölle. Ovet musaklubi avaa joka keskiviikko kello 19, ja soitto alkaa viimeistään kello 20. Nukkumaan ehtii ihmisten aikoihin, koska viimeiset livesävelet kuullaan noin 23 aikaan.

Hotelli Park Inn Poljarnie Zorin yökerho Ledokol ja Jazz & Blues Café Murmanskissa osoitteessa Ulitsa Knipovicha 17 keskiviikkoisin klo 19-23. Kesätauko on kesä-, heinä- ja elokuussa.

Murmanskilaisyhtye Patrik FM:n alkubiisi keikalla Jazz & Blues Caféssa 2.9.2015 Murmanskissa Youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=w5gMSHde6ic

Kirjoittaja Sari Pöyhönen on asunut Murmanskissa viisi vuotta.

16.6.2015
- Ystävät… Haluan, että kansamme voivat sanoa toisiaan aina ystäviksi, murmanskilainen metallimies Warren Crow Town Tundra –yhtyeestä toteaa.
- Ehkä tämä kuulostaa korkealentoiselta, mutta se tulee suoraan sydämestä: tällä hetkellä maailma keikkuu vaarallisilla vesillä. Joillekuille on hyötyä liehuttaa taas sotalippuja. Toivon, että meidän tavallisten ihmisten terve järki voittaa poliitikkojen pelit. Ja ettei meidän välillemme koskaan nouse vihan muuria. Olkaa voimakkaita ja pitäkää huolta itsestänne!

Myös Town Tundran kitaristi Alex J. G. K. lähettää suomalaisille terveisiä.
- Rauhaa, hyvyyttä ja onnellisuutta kaikille! Musiikissa ja elämässä pitää kaikki tehdä rehellisesti ja sydämen pohjasta.

Murmanskilainen melodista death-metallia soittava Town Tundra perustettiin vuonna 2009. Se julkaisi ensimmäisen levynsä Telegonia vuoden 2014 loppupuolella. Levymyyntiä kiihdyttääkseen bändi järjesti konsertin alkuvuonna 2015 Murmanskissa. Uusintakonsertti nähtiin kesäkuun alussa 2015.

Town Tundra keikkailee nykyään harvoin, mutta sitäkin kovempaa aina kun astuu lavalle. Vokalisti Warren Crow vetää sanoittamansa laulut energisellä örinämörinällä ja kauniilla melodialla. Eikä sanomasta ole puutetta.

- Runot ovat minulle erittäin tärkeitä. Työskentelen kauan jokaisen tekstin kanssa. Pidän tekstejäni eksistentialistisina. En kuvaa tapahtumia tai ilmiöitä, vaan tuntemuksia, kun ihminen törmää näihin ilmiöihin. Kaikkien laulujeni pääteema näkyy olevan ihmisen törmäyskurssi vihamielisen maailman kanssa.

Teksteissään Crow ryöpyttää maailman olevan täynnä mätäneviä sydämiä, koska helvetti on jo niistä täyttynyt (biisissä Demons & Devils). Hän kuitenkin kehottaa nousemaan ärsyttävän massamedian ja roistojen edessä (Flame Is Our Name) ja olemaan kenties erilaista lihaa tässä ihmiskeitossa (Human Broth). Ja viisastumaan vanhoista virheistä (Leaving Ithaka). Muita pohdiskelevia, vihaisia ja ironisia kappaleita uudella levyllä ovat Mother Goodbye, What People Want, Revolution Of Roses, Breeding In The Dark, War In Peace ja Music Is Blood.

Historia kiinnostaa, ei natsismi

Telegonia -levy vilisee kreikkalaista mytologiaa ja antiikin historian sävyjä. Sekä laulaja Warren Crow että kitaristi Alex J. G. K. valitsevat levyn lempibiisikseen kappaleen Leaving Ithaka.
- Laulu on pyhitetty antiikin Kreikan lempisankarilleni Odysseukselle. Siinä ideana on välttämätön taistelu vaikeiden elämän velvollisuuksien ja omien heikkouksien välillä, Warren Crow perustelee.
- Siinä on melodia, joka koskettaa, pohtii Alex J.G.K.

Warren Crow on laulanut metallia vuosia. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa hän esitti slaavilaista pagan-metallia.
- Aluksi se oli mielenkiintoista, mutta sitten suosion kasvaessa monet black- ja pagan-metallista kirjoittavat julkaisut suuntautuivat maassamme nationalismiin ja jopa fasismiin ja natsismiin. Ja minä kun tein sitä musiikkia kiinnostuksesta Venäjän ja slaavien historiaan! Kiinnostukseni tuohon musiikkigenreen väljähti.

Raskasta, brutaalia, monenlaista musiikkia

- Esikuvinani pidän monia, esimerkiksi Metallicaa. Cannibal Corpse on raskainta ja brutaaleinta mitä olen ikinä kuullut. Enslaved ja Burzum avasivat minulle oven black-metallin maailmaan, Warren Crow sanoo.

Hän luettelee myös muita häneen vaikutuksen tehneitä bändejä ja artisteja, kuten Arcturus (ja levy La Masquarade Infernale), Korn & Jonathan Davis ja Howard Jones (Killswitch Engage).

Murmanskissa ja Venäjällä toimii tai on toiminut useita Crown mielestä hyviä metallibändejä. Esimerkiksi Stielas Storhett (black-metallia), Deva Obida (”Loukkauksen Neidot”, melodista death-metallia), Pentsign (black-metal), Aruna Azura, Obratnaja Storona (”Kääntöpuoli”), Charon Styx, Di Mortales ja Unhallowed.

Warren Crow alkoi tykätä metallista 9-vuotiaana. Hän sai kaverinsa kanssa käsiinsä Metallican …And Justice For All –albumin kotikutoisesti ääninauhalle väsätyn kopion.
- Se oli miltei laittomasti tuotu Neuvostoliittoon, hän kertoo.

- Päätimme silloin, että kasvamme isoiksi ja alamme soittaa metallimusiikkia. Se ei unohtunut, ja eri vaiheiden jälkeen olen päätynyt siihen, mitä Town Tundra tekee.
- En kuuntele pelkästään heavy-metallia. Ja metallipuolellakin on genrejä, joista en erityisesti pidä.
- Rakastan sinfoniaa, nykypoppia, hiphoppia ja R´n´B:tä. Jazzista ja elektronisesta musiikista en pidä.

Kitaraäänitykset Kemin Tico Ticolla

Alex J. G. K. on soittanut kitaraa teinipojasta asti eli 20 vuotta, alusta asti raskasta rokkia ja heviä. Aiemmin hän soitti bändissä nimeltä Banana Skin, ja samaan aikaan Town Tundran nykyinen vokalisti ja rumpali soittivat Naily -nimisessä yhtyeessä. Muutama vuosi sitten Alex J. G. K. kävi Suomessa, muttei konsertoimassa.

- Äänitimme kitarat demoa varten Tico-Ticolla Kemissä, mies sanoo vierailustaan Ahti Kortelaisen isännöimässä studiossa.

- Olemme keikkailleet Murmanskin alueella, Petroskoissa ja Pietarissa. Suomessa emme, mutta haluaisimme ehdottomasti tulla, Alex J. G. K. sanoo.

Town Tundrassa on yhteensä viisi muusikkoa; basisti on Anthony Crimson, rumpalina riehuu William sekä toinen kitaristi Alex Hostman, joka tosin lopetti yhtyeessä heti haastattelun jälkeen eli yhtye on tätä nykyä nelijäseninen.

Linkki Town Tundran nettisivuille, jossa myös lyriikat englanniksi: www.towntundra.com

Linkki Town Tundran biisiin Leaving Ithaka Youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=CzaiWYTTFkY

Town Tundraan yhteys sähköpostilla: towntundra@gmail.com

Teksti ja kuvat: Sari Pöyhönen

Kirjoittaja on toimittaja, joka on asunut Murmanskissa syksystä 2010 asti.

EDIT: Juttua täsmennetty 17.6, sekä lisätty haastattelun jälkeen tapahtunut kokoonpanomuutos.

29.5.2015
Venäjän arktisella alueella, pohjoisessa Murmanskissa musiikkimaailma on yllättävän vilkasta ja monipuolista. Kaikenlaista musaa voi kuunnella livenä: heviä, rokkia, poppia, bluesia, vierailevia venäläisiä tähtiä, psykedeelistä folkkia ja klassista. Toisaalta ei ole yllätys, että kaupungista löytyy hieman kaikkea. Onhan Murmansk maailman suurin kaupunki napapiirin pohjoispuolella ja siellä asuu melkein 300 000 ihmistä.

Vuosi sitten toukokuun lopussa 2014 Murmanskiin ilmestyi uusi live-klubi Rock´n´ Roll Music Bar. Se tyylittelee maailmanluokan Hard Rock Cafe-ketjun tapaan: seinällä ja jopa katossa roikkuu bändijulisteita ja sähkökitaroita kehystettynä kuin taideteokset.

Seinällä näkee vanhoja mankkoja, artistien nimmareita ja kasarityylisiä  miniatyyri-kitaroita pienine koteloineen. Nahkaliivisiltä tarjoilijoita voi tilata ruoka-annoksia ja juomia. Lavan vieressä seisoo prätkä talviteloilla kaamosaikana. Kesäaikana pyörä on tietysti käytössä.

- Tämän prätkän omistaa kaverini. Mun oma pyörä seisoo talviteloilla rokkibaarin toimiston puolella, sanoo omistaja Ilja Pipchenko.

Klubi lupaa live-musiikkia joka päivä. Lupaus täyttyy kiitettävästi. Rock´n´ Roll Music Barissa lavalle astuvat yleensä paikalliset muusikot. Usein Murmanskiin saapuu myös vierailevia tähtiä lähinnä Pietarista tai Moskovasta. Huhtikuussa 2015 kansainvälisillä Barents Bird -kulttuurifestivaaleilla lavalla nähtiin lappilaisia blues- ja jazzmuusikoita basisti Hannu Raudaskosken johdolla. Rovaniemeläiset vetivät salin täyteen tanssivaa murmanskilaiskansaa.

Vierailulla Pietarista Atlantida Project

Toukokuun kenties omituisin keikka Rock´n´ Roll Music Barissa oli sunnuntaina 24.5.2015, kun siellä esiintyi Atlantida Project. Eli pietarilainen laulaja Sasha Sokolova kitaristeineen. He esittivät kyber-folkkia, siis kansanmusiikin ja resitatiivin psykedeelistä yhdistelmää raskaaseen rokkiin ja teknomaiseen äänimaailmaan.
Nainen laulaa hypnoottisella äänellään rosoisia ja myös joskus saamelaisjoikuja muistuttavia lauluja. Kitaristi Sergei Zjazin luo vieressä rankkaa heviä. Sokolova hytkyy lavalla, heiluttelee käsiään, nostelee olkapäitään. Hän pukeutuu japanilaisittain ommeltuun mekkoon, jonka kangas muistuttaa kirjavaa säkkiä.

Youtuben musiikkivideolla laulajan kasvot on maalattu värikkäällä savella ja hän näyttää afrikkalaiselta. Outoa, jännittävää ja juuri siksi hienoa! Näin ajatteli miltei kaksisataapäinen joukko murmanskilaisia. He täyttivät klubin, vaikka melkein kymmenen euron lippu on melko tyyris, jos tienaa keskivertopalkan eli muutaman satasen kuussa.

Atlantida Projectin mielenkiintoa ei vähennä tieto siitä, että laulaja Sasha Sokolova sairastui vuosi sitten syöpään. Niin kävi aivan yhtäkkiä hänen ollessaan konsertoimassa Israelissa. Nyt hän veti Murmanskissa varainkeruukeikan. Hoidot ulkomailla maksavat maltaita, mutta lipun, levyn tai t-paidan ostamalla saattoi tukea Sokolovaa kamppailussa sairauden kanssa.

- Huomenna menemme katsomaan Jäämerta, Sasha Sokolova spiikkaa konsertissa ja naurahtaa, juttelee yleisön kanssa, istuu välillä lepäämään ja juomaan vettä.

Atlantida Project julkaisi uusimman levynsä Mir (Maailma tai Rauha) toukokuun lopussa Moskovassa Murmanskin keikan jälkeen. Kuitenkin uutta levyä oli jo myynnissä Murmanskissa.

Lämppärinä paikallinen Puiset valaat

Atlantida Projectin lämmittelybändinä soitti paikallinen Puiset valaat (ven. Derevjannye kity). Sen perusti yhdessä kavereidensa kanssa 18-vuotias laulaja-kosketinsoittaja Svetlana Matveeva. Hän on juuri valmistunut lukiosta, ja suoritti loppuun Murmanskin venäläis-norjalaisen lukion. Hän muuttaa syksyllä opiskelemaan Tromssaan Pohjois-Norjaan.

- Perustimme Puiset valaat muutama kuukausi sitten, mutta olemme soittaneet kitaristi Timur Mizinovin kanssa jo pari vuotta. Rumpali ja basisti tulivat mukaan, ja ovat kavereitani, Matveeva kertoo.

- Vaikka muutan pois Murmanskista, en aio lopettaa musiikin tekemistä.

Matveeva vetää psykedeelistä showta kuin kipuileva seireeni. Välillä hän kilauttaa ääniä erilaisista instrumenteista ja kosketinsoittimista.

- Rumpalimme halusi tehdä psykedeelistä musiikkia, ja yhdistelimme eri tyylejä, Matveeva kertoo.

Muitakin livepaikkoja Murmanskissa

Uuden Rock´n´ Roll Music Barin lisäksi Murmanskissa on useita muitakin live-klubeja.

- Parhaat ovat Rock´n´Roll Music Bar ja Ledokol (Jäänmurtaja). On muitakin, mutta ne ovat pienempiä, sanoo rytmimusiikkiin lumoutunut murmanskilainen tv-kuvaaja ja dokumentintekijä Andrei Sytshov.

Ledokol on hotelli Park Inn Poljarnie Zorin yökerho, jossa on viikonloppuisin joko dj, konsertti tai biletapahtuma. Keskiviikkoisin Ledokol kutsuu ilmaiseksi kuuntelemaan elävää jazzia, bluesia ja rokkia Jazz & Blues Cafeeseen. Kesätauko pistää ovet säppiin, mutta syksyllä meno taas jatkuu. Jazz & Blues Cafessa on vieraillut usean kerran kemiläis-oululais-kokkolalainen Olli Ontronen & Mighty Shitty, jossa soittaa myös kemiläiskitaristi Tuomas Laajoki.

Jotkut remontissa

Pari vuotta sitten Murmanskissa avautui Broadway-niminen art-baari, jossa oli usein livemusiikkia. Tällä hetkellä se on kuitenkin remontissa, ja venäläisittäin remonttien aikataulut voivat venyä hamaan tulevaisuuteen. Laman aikana tietysti kannattaa remontoida, jos on hiljaista asiakasrintamalla. Joka tapauksessa toivokaamme korjaustöiden pikaista valmistumista ja laman pikaista loppumista.

Klassisen musiikin ystävälle Murmansk tarjoaa paljon, mutta juuri nyt pitää hieman joustaa. Maailman kenties pohjoisin sinfoniaorkesteri eli Murmanskin Filharmonia joutuu elämään evakossa. Filharmonian rakennus on nimittäin sekin remontissa. Korjaustöiden pitäisi valmistua kaupungin satavuotisjuhliin syksyksi 2016. Juhlavuotta varten kaupunki on saanut valtiolta rahaa kulttuurilaitosten kasvojen kohotukseen. Remontin aikana sinfoniaorkesteri ja muut klassisen musiikin kokoonpanot esiintyvät muualla, lähinnä viereisen rakennuksen Murmanskin musiikki- ja taide-collegen juhlasalissa.

Ruokapaikan ratoksi

Monet ravintolat ja baarit Murmanskissa palkkaavat trubaduurin tai parivaljakon soittamaan livenä asiakkailleen perjantai- ja lauantai-illan ratoksi. Näin ollen tavallisenkin näköisessä ruokapaikassa pieni bändi voi roudata kamansa esiintymisnurkkaan ja alkaa musisoida. Katusoittajia voi bongailla etenkin pääkatu Leninan varrella kesäaikaan. He ovat luultavasti samoja henkilöitä kuin klubeilla ja ravintoloissa soittavat muusikot.

Isoja tähtiä vierailuilla

Baarien, klubien ja ravintoloiden lisäksi elävää musiikkia tarjoaa isoilla lavoilla Kulttuuripalatsi Kirovka, jäähalli ja Murmanskin alueen draamateatteri sekä iso yökerho Magnit naapurikaupungissa Kuolassa.

Kuukausittain ellei viikoittain venäläiset pop- ja iskelmätähdet vierailevat Murmanskissa. Suomessakin muistetaan euroviisuvoittaja Dima Bilan ja rokkiklassikko DDT. Ne ovat molemmat vierailleet Murmanskissa nyt viimeisten parin vuoden aikana. Venäläistä rokkia hieman harrastavat tunnistavat Vladivostokista lähtöisin olevan ikisuosikki Mumij Troll-yhtyeen. Se kävi Murmanskissa vuonna 2011 ja 2014.

Vaikka Pohjois-Suomesta, saati kauempaakin kertyy satoja kilometrejä Murmanskiin, kannattaa tulla käymään, ja nauttia elävästä musiikista. Isoista tähdistä sekä paikallisista suuruuksista. Kannattaa katsoa Murmanskin lähiaikojen konsertit ja tapahtumat nettikalenterista (vain venäjäksi): www.murmanout.ru.

Linkki Atlantida Projectin Youtube-videoon, biisi nimeltä Razum (Järki): http://www.youtube.com/watch?v=fz3B1J3eU7Q

Atlantida Projectin nettisivu (jossa on lisää videoita): www.atlantida.pro

Linkki Murmanskin Rock ´n´ Roll Music Barin sosiaalisen median sivuille (venäjäksi):

http://vk.com/rockmusicbar

Linkki Ledokolin Jazz & Blues Cafen someen (venäjäksi): https://vk.com/club12541691

Vuonna 2009 perustettu powermetalliyhtye soittaa Helsingin Tuska-festivaaleilla.

30.3.2016
Timo Kotipellon (laulu), Jani Liimataisen (kitara), Jens Johanssonin (koskettimet), Jonas Kuhlbergin (basso) ja Jani "Hurtsi" Hurulan (rummut) muodostama powermetalliyhtye Cain´s Offering on vahvistanut uransa ensimmäisen Suomen keikan.

Yhtye soittaa Helsingin Tuska -festivaaleilla heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tähän mennessä yhtye on tehnyt vain kaksi keikkaa, molemmat Japanissa tämän vuoden helmikuussa. Bändi avasi keikkauransa Tokiossa ja Osakassa.

Kiirettä yhtye ei ole keikkailemisen kanssa pitänyt, sillä kotimaisen melometallin superryhmä on perustettu jo seitsemän vuotta sitten, vuonna 2009. Debyttialbuminsa Gather the Faithful yhtye julkaisi samana vuonna ja kakkoslevy Stormcrow ilmestyi viime vuonna.

Muita yhdennettätoista kertaa järjestettävän Tuskan uusimpia kiinnityksiä ovat äskettäin tulevalta albumiltaan 1985 -sinkun julkaissut norjalainen, toimintarokkia bläkkis-vivahteisesti veivaava Kvelertak ja metallisen hardcoren amerikkalainen ykkösnyrkki Hatebreed, jonka uutuusalbumi The Concrete Confessional -albumi ilmestyy toukokuussa.

Savon sodomiitit, eli Turmion Kätilöt tekee paluun Tuskan lauteille. Tuore Diskovibrator -levy värisee ja meininki on muutenkin tutusti erittäin kova. Reverend Bizarren raunioista ponnistava Lord Vicar on lisätty Tuska-lauantain kattaukseen. Bändiltä tulee tuore lätty vielä tänä keväänä, joten uutta synkistelyä on luvassa myös Tuskassa.

Suomalaisen melodödiksen kiintotähti Omnium Gatherum tuo uuden karhean Grey Heavens -rieskansa todella väkevän biisimateriaalinsa tuskalaisten lauantain ratoksi. Levy on kerännyt pelkkää ylistystä. Lisäksi kotimaista majesteettista tykittelyä tarjoilee piakkoin uuden -lätyn maailmalle päästävä Brymir.

Suvilahdessa 1.-3.7. järjestettävässä Tuska –festivaalin perjantain 1.7. vahvistetut esiintyjät ovat Avantasia, Testament, Behemoth, Kvelertak, Swallow The Sun, Cain’s Offering, Lordi, Delain, Cattle Decapitation, Mantar, Beast In Black, Bendover, Whorion sekä Blaakyum, lauantain 2.7. Ghost, Anthrax, Stam1na, Turmion Kätilöt, Primordial, With The Dead, Havok, Tsjuder, Circle, Lord Vicar, Omnium Gatherum, Brymir, Crimson Sun, Mørket, Fuck-Ushima ja Swallow The Sun ja sunnuntain 3.7. Children Of Bodom, Katatonia, Hatebreed, Gojira, Diablo, Myrkur, Mörbid Vomit ja Swallow The Sun.

Kalottijatsit julkistaa esiintyjiä huhtikuussa

30.3.2016
Tornio-Haaparannalla 1.-2. heinäkuuta pidettävä Kalottjazz & Blues Festival julkistaa ensimmäiset esiintyjänimensä huhtikuussa.
- Palapelin palaset loksahtelevat kohdalleen ja artisteja lyödään kovaa vauhtia lukkoon, festivaali kertoo nettisivuillaan.

Jo 33. kerran järjestettävään tapahtuma kokee myös uudistuksia.
- Tulossa on hauskoja uutisia sekä eri parannuksia, joiden kautta saamme Kalottijatsit kaikkien ulottuville. Luvassa on kaksi intensiivistä päivää täynnä laadukkaita musiikkielämyksiä, festivaalitoimisto lupaa.

Viime vuonna kalottijatseilla esiintyivät muiden muassa Panu Savolainen Toivo feat. Yona, Slim Butler Trio feat. Andrew Black, Eero Raittinen Band, Suomen Tulli, Pepe Willberg, Olli Ahvenlahti, Petri Laaksonen ja Rigmor Gustafsson.

Haluatko bändisi Qstockiin keikalle?

23.3.2016
Qstock-festivaali ja muusikoiden online-palvelu Band On The Web järjestävät bändikisan oululaisille bändeille ja artisteille. Kilpailun voittaja pääsee esiintymään Qstockin Oulu-lavalle.

Kisaan voivat osallistua bändit ja artistit, jotka ovat oululaisia. Kilpailuun osallistumiseen riittää myös jonkinlainen kytkös Ouluun. Osallistujilla on myös oltava valmius heittää 30-45 minuutin keikka Qstockissa. Ilmoittautuminen ja demokappaleiden lataaminen alkaa tänään keskiviikkona ja päättyy perjantaina 15. huhtikuuta.

Kilpailu on kolmivaiheinen. Ensin bändit lataavat kilpailukappaleensa BandOnTheWeb.com-palveluun, ja niistä asiantuntijaraati seuloo jatkoon pääsevät ehdokkaat. Toisessa vaiheessa yleisö pääsee äänestämään suosikkiaan osoitteessa bandontheweb.com/qstock. Lopulta yleisöäänestyksen kolme parasta pääsevät Hevimestassa 27. toukokuuta järjestettävään live-finaaliin. Lopullisen voittajan valitsee tuomaristo.

Qstock järjestetään Kuusisaaren ja Raatin alueella Oulussa 29.–30.7.2016. Kahden päivän aikana festivaalilla esiintyy kuudella lavalla yli 60 esiintyjää.

Qstock on ollut loppuunmyyty jo kolmena kesänä peräkkäin ja vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Suomen suurimmista festivaaleista. Viime vuonna tapahtuma keräsi ennätykselliset 32 000 juhlijaa.

The Prodigy, The Cardigans ja Anastacia Qstockiin

Oululaisfestari julkisti lähes 30 esiintyjää torstaiaamuna. Mukana ovat myös Sonata Arctica ja Children of Bodom.

17.3.2016
Qstock valotti ensi kesän ohjelmaansa julkistamalla hetki sitten lähes 30 artistia. Englantilainen The Prodigy on jo tuttu vieras isojen eurooppalaisten festareiden pääesiintyjänä. Nyt tämä yksi maailman suosituimmista konemusiikin pioneereista tuo näyttävän show’nsa Qstockin lauantai-iltaan. The Prodigyn suosituimpia kappaleita ovat muiden muassa Voodoo People, Firestarter, Breathe, Smack My Bitch Up, Invaders Must Die ja Omen. Oulun-keikka on yhtyeen ainoa Suomen suvessa.


Länsinaapurista saadaan odotettu vieras, kun The Cardigans, palaa Qstockiin kymmenen vuoden jälkeen. Hurmaavan Nina Perssonin tähdittämä The Cardigans on yksi Ruotsin menestyneimpiä pop-yhtyeitä.

Myös amerikkalainen yli 20 miljoonaa albumia myynyt Anastacia nähdään Qstockissa. Vahvaääninen naisartisti tunnetaan esimerkiksi hiteistään Left Outside Alone, I'm Outta Love ja Paid My Dues.

Yhdysvalloista saapuu muitakin mielenkiintoisia tuttavuuksia, kun erittäin lahjakas laulaja-lauluntekijä Lissie ja rockgrass-musiikin edelläkävijä Hayseed Dixie ovat vahvistaneet tulonsa.


Kotimaisittain Qstockin ohjelman helmiä ovat Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin metalliyhtyeisiin lukeutuva Children Of Bodom ja Sirkusteltassa akustisen keikan soittava Sonata Arctica.

Muita kotimaisia esiintyjiä ovat suursuosioon ponnahtanut Sanni, kolmen vuoden tauolta menestyksekkäästi palannut Chisu, vuoden yhtyeen Emma-palkinnon pokannut JVG, ensimmäistä kertaa Qstockissa nähtävä Robin Packalen, superlahjakas Vesala ja suuren taustabändin kanssa esiintyvä Elastinen. Mielenkiintoisen lisänsä festivaalille tuo Redraman, Palefacen ja Tommy Lindgrenin luotsaama Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, joka tarjoilee genre-rajat roskiin heittävän spektaakkelin peräti 20 hengen voimin.

Lisäksi Qstockissa esiintyvät Amorphis, Michael Monroe, Nikke Ankara, Maj Karma, Lost Society, Olavi Uusivirta, Lucas, Anssi Kela, Diablo - band, Kasmir, Steve'n'Seagulls, Scandinavian Music Group ja HeavyWeight DJs.

Aikaisemmin julkistettuja esiintyjä ovat rap-artisti Cheek ja ruotsalainen tunnelmallisen progemetallin mestari Opeth. Ohjelmaa täydennetään niin ulkomaisilla kuin kotimaisillakin esiintyjillä kevään mittaan.

Qstockin kevätlipunmyynti käynnistyi myös torstaina. Tarkemmat tiedot lipunmyynnistä löytyy www.qstock.fi/liput ja tämänhetkisen ohjelman päiväjako www.qstock.fi/artistit.

Juicerock myös osana ensi kesän Easy Living In Kemi – tapahtumaviikkoa.

2.4.2016
Kuusi kertaa Kemissä pidetty, kertaalleen jo kuopattu Juicerock -tapahtuma herää henkiin ja lähtee huhtikuun puolivälissä tien päälle tunturiin kahden bändin voimin. Juicerock Goes Tunturi – Juice Leskinen -tribuutti nimellä kulkevan tapahtuman paikkana on perjantaina 15.4. ja lauantaina 16.4. Santa´Hotel Tunturi, joka aiemmin tunnettiin Saariselän Tunturihotellina. Avauspäivä iskee kuin nakutettu Juicen tuotantoon, sillä viidestoista yö tulee aina uudelleen...
 

Mukana menossa ovat yhtyeet Mika ja Pullasormet sekä itseoikeutetusti Paperitähdet All Stars. Bändeillä on myös nimekkäitä vieraita, kaikki maestro Juice Leskisen bändeissä soittaneita konkareita. He ovat Jari Yliaho (Slam, Grand Slam), Antti Tammilehto (Grand Slam) sekä Mika & Pullasormien alkuperäisjäsenistöön kuuluva Hannu "Puntti" Valtonen (Grand Slam).

- Pullasormien kokoonpano täsmälleen sama millä kierreltiin 1979-80 pitkin pohjoisen Suomen keikkapaikkoja, kertoo Matti Adolfsen, jonka lisäksi kokoonpanossa ovat Pekka Adolfsen, Mika Puro, Simo Salminen ja Puntti Valtonen.
- Meillä oli tuolloin setissä yllättävänkin paljon Juicea, saman verran kuin omia biisejä. Viimeinen kolmasosa oli muita covereita, Simo Salminen selvittää.

Paperitähdet All Starsin muodostavat tällä kertaa Miku Kulmala, Mikko Raappana, Lauri Rantama, Mika Mustonen, Ville ja Jani Rojola sekä Matti Adolfsen, joka siis soittaa molemmissa bändeissä. Lisäksi Paperitähtien kokoonpanossa on runoja lausuva Tomi Virtanen.
- Biisijakoa on jo tehty ja myös sillä tavoin, ettei molempina iltoina vedetä samoja settejä. Jos kaikki eri biisit haluaa kuulla, on parempi tulla paikalle molempina iltoina, Jani Rojola alleviivaa.

Tapahtuma alkoi hahmottua talvella, kun Santa´s Hotel Tunturin ravintolapäällikkö Petri Laukkanen alkoi kysellä Salmisen Simolta, löytyisikö Juicen biisien esittäjää jostain. Salminen vastasi rinta rottingilla, että tottahan toki sellainen löytyy.
Jotain spesiaaliakin on luvassa.
– Ainakin pitkä encore. Itse asiassa sen asiakas tilasi ensimmäisenä, Salminen nauraa.

Paperitähdille ja Pullasormille on itsestään selvää, miksi Juice Leskisen musiikki elää vahvana.
- Siinä ollaan viimeisen päälle suomalaisuuden ytimessä, Ville Rojola katsoo.
Muut nyökyttelevät ja lisäävät yksi kerrallaan, että lisäksi Juicen muutenkin hienoissa biiseissä on hienot ja puhuttelevat tekstit, nimenomaan suomeksi tehtynä.
- Itsekin on kananlihalla kun niitä vetää, Rojola painottaa.

Kemiläisetkin pääsevät ensi kesänä osalliseksi Juicen musiikista, sillä Juicerock palaa myös Kemin kesäohjelmaan, tällä kertaa osana heinäkuussa toista kertaa vietettävää Easy Living In Kemi -tapahtumaviikkoa. Tuolloin vierailijana on ainakin Juicen kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Mikko Alatalo, joka myös vetää Kemissä sunnuntaina 24. heinäkuuta suuren yhteislauluillan.

Ensimmäinen Juicerock järjestettiin Kemissä vuonna 2009 ja sen jälkeen vuosittain vuoteen 2014 saakka. Parhaimmillaan tapahtuma keräsi tuhatkunta osallistujaa.

29.3.2016
Toukokuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Lordi-yhtyeen euroviisuvoitosta. Toukokuun ajan Kemin sarjakuvanäyttelyn tiloissa on esillä muun muassa harvinaisia originaaleja Lordi-sarjakuvista. Mr. Lordin lisäksi näyttelyssä olevia originaaleja on piirtänyt Mr. Kaarle.

Esillä on myös muuta Lordi-materiaalia kuten yhtyeen ainutlaatuisia pukuja, musiikkivideoita, Euroviisuista tuttua rekvisiittaa, Los Dementitoksen valmistama uniikki Lordi-mopo sekä Mr. Lordin maalaustaidetta.

Lordi-näyttely on esillä Kemin sarjakuvanäyttelyn tiloissa osoitteessa Valtakatu 22, Kemi 30.4.-3.6.2016. Tiistai-perjantai, kello 11-17 & lauantaisin kello 11-16.

Lordi-aineistoa kesällä myös Helsinkiin

Kesän aikana Lordi-materiaalia tulee nähtäville myös Helsinkiin. Kattavassa Lordi-näyttelyssä nähdään muun muassa valtaosa yhtyeen käyttämistä puvuista, lavarekvisiittaa sekä Mr.Lordin maalaustaidetta. Näyttely avautuu Helsingin Jätkäsaaressa 17. kesäkuuta.