50 vuotta Tervolan Sweet-jupakasta

Yhtye ei saapunut Kaarihallille, jossa tuhannet nuoret odottivat suosikkibändiään jopa aamukuuteen saakka.

4.1.2022
Perjantai 3. marraskuuta 1972 oli merkitty monen nuoren kalenteriin isoin kirjaimin. Tuuona iltana tuhannet nuoret suuntasivat kulkunsa Tervolan Kaarihallille, joka oli tuon ajan merkittävin keikkapaikka Meri-Lapissa.
Luvassa oli jotain järisyttävää, kerrassaan harvinaista. Niin tapahtuikin, mutta toisin kuin odotettiin.

Brittiyhtye The Sweet - yksi aikansa suosituimmista bändeistä - oli tulossa Tervolaan, siis ihan kotinurkille. Yhtye oli killunut saman vuoden aikana listojen kärkipaikoilla hiteillään Poppa Joe, Little Willy ja Wig-Wam Bam. Jo edellisvuotena yhtye oli latonut tiskiin hitit Co Co ja Funny Funny.
Ei siis ihme, että purkkapopin kuninkaat kiinnostivat. Kaarihallille kerääntyi väkeä kauempaakin, niin pohjoisempaa Suomesta kuin Oulustakin sekä Ruotsin puolelta saakka.
Itsekin olin käynyt ostamassa ennakkoon hyvissä ajoin kalliin 10 markan lipun Paavo Kuljun musiikkiliikkeestä Kemistä.

Aikalaisten mukaan Kaarihallille kerääntyi 2500-3000 ihmistä, jotkut puhuivat jopa kuudestatuhannesta paikalle saapuneesta. Itse en loppujen lopuksi pettymyksekseni paikalle päässyt, mistä lisää artikkelin lopussa.
Ilta siis päättyi valtavaan pettymykseen kaikkien osalta, niin suosikkibändiään odottaneiden nuorten kuin paikallisjärjestäjänä toimineen Tervolan Terävän osalta.

Yhtye ei nimittäin saapunutkaan paikalle ja aikansa suurin pop-skandaali oli valmis. Tapauksesta kirjoittivat niin paikallinen Pohjolan Sanomat kuin nuorten lehdetkin, kuten Suosikki ja Intro. Otsikkoihin oli revitty nuorten pettyneitä kommentteja ja terveisiä yhtyeelle tyyliin "Vetäkää silkkihousut päähänne ja uikaa kotiiin.

Mitä oikein tapahtui?

Mutta mitä oikein tapahtui. Sataprosenttista totuutta ei taida tietää kukaan yhtyeen ainoaa elossaolevaa alkuperäisjäsen Andy Scottia lukuunottamatta: Ja sitä hän ei ole kertonut.
Varmaa on se, että yhtye ei koskaan esiintynyt Tervolassa. Joidenkin tietojen mukaan yhtye kävi paikalla, mutta totesi, etteivät lavalle tuodut vahvistimet riitä heille. Tämä on kuitenkin varsin epätodennäköistä. Uskottavampi selitys on se, että muutenkin epäonnisella Suomen kiertueellaan yhtye jumittui jo muutaman biisin jälkeen keskeytyneen Ylivieskan keikan jälkeen Oulun seudulle ryyppäämään ja remuamaan. Paikaksi on mainittu Kempeleen Pohjankievari ja toisten tietojen mukaan Oulun Arina.

Bändin piti nimittäin alkuperäisten suunnitelmien mukaan lentää Ylivieskasta Tervolaan helikopterilla, mutta Pohjois-Pohjamaalla vallinnut lumituisku esti helikopterin käytön. Niinpä bändi pakattiin taksiin ja auton nokka osoitti kohti Tervolaa. Lumisateinen sää ei ollut autokyydilläkään brittipoppareille mieleen, sen on kerrottu jopa pelottaneen heitä, minkä takia he olivat kieltäytyneet jatkamasta matkaa.

Huonot merkit ilmassa

Ylivieskan keikka keskeytyi 15 minuutin soittamisen jälkeen kun rumpali Mick Tucker oli heittänyt rumpukapulan yleiön joukkoon ja kapulan saanut oli heittänyt sen takaisin lavalle, jolloin se oli osunut Tuckeria silmän seutuville. Episodin jälkeen yhtye oli pitänyt lavalle neuvottelun ja poistunut lavalta ja keikka jäi siihen. Sitä ennen yhtye oli diivaillut ja vaatinut majapaikkansa uima-altaan täyttämistä, valittaneet keikkapaikan vahvistimia alitehoisiksi ja viettäneet pitkän aikaa myös keikkakuteidensa valinnassa. Laulusolisti Brian Connollyn pukupussikin oli kateissa.

Jo tätä ennen olivat huonot merkit ilmassa. Bändin lento Helsingistä Ouluun myöhästyi, koska Lontoon kone saapui Seutulaan myöhässä. Ylivieskaan yhtye saapui peräti kolme tuntia myöhässä. Alkuperäisen aikataulun mukaan yhtyeen piti soittaa Tervolassa klo 01.00 - 2.30.

Eikä kiertue sujunut mitenkään mallikkaasti keskeytyneen Ylivieskan ja väliin jätetyn Tervolan keikan jälkeenkään. Seuraavana päivänä Turun Iskeri-klubin keikka myöhästyi ja jälleen yhtye urputti heikkotasoisista vahvistimista. Ja myös samaisen lauantain toinen keikka Helsingin työväentalolla myöhästyi ja keskeytyi. Ainoastaan sunnuntaina 5. marraskuuta Helsingin Tavastian keikka sujui jotakuinkin suunnitelmien mukaan.

Aikalaisten muistoja

Palataanpa Tervolaan. Väkijoukko odotteli läpi yön Sweetiä saapuvaksi, osa jopa aamuviiteen tai kuuteen saakka. Kansaa viihdyttivät kärsivällisesti tuntikausien ajan Battaglia Nobility ja Express-yhtyeet.

- Olimme paikalla velipojan Morris Minillä, muistaakseni Ipe, Moke, Pera ja mä. Meille kerrottiin mikkien kautta, että he ovat tulossa helikopterilla jostain Pohjanmaalta, kun esiintyminen siellä päättyy. Siitäkin taidettiin ilmoittaa, että saapuminen viivästyy, kunnes tuli tieto, etteivät tule. Oltiinhan sitä pettyneitä, vaikka meno oli koko illan mahtavaa. Olihan siellä soittotaitoisetkin bändit paikalla. Kyllä se täynnä oli Kaarihalli eikä niitä lippurahoja edes odotettu takaisin, kertoo kemiläinen Markku Soppela.

- Olin paikalla koko illan. Olisihan se melkoista päästä näkemään Sweet livenä. Alkuillasta soittanut bändi jatkoi soittamista pidempään, mutten muista mihin asti. Välillä kerrottiin, että Sweet tulee vähän myöhässä. Vielä puolen yön jälkeen ilmoitettiin, että bändi on tulossa. Lopulta kerrottiin, että rumpalilta oli rumpupalikka irronnut kädestä ja osunut kitaristin silmään, josta johtuen hän ei voikaan soittaa, joten bändi ei tule ja ilta päättyi siihen. Jos oikein muistan, niin kello oli siinä vaiheessa jo noin kolme yöllä. Rahoja ei palautettu, vaikka kävimme niitä vaatimassa. Taidettiin kävellä porukalla kotiin, koska taksia oli mahdotonta saada siihen aikaan yöstä. Matkaa oli noin 12 km, kertoo Tervolassa tuolloin asunut Tuula Kupari kokemuksistaan.

Raskasta oli järjestäjilläkin

Itseni lisäksi kaikki muutkaan, jotka olisivat haalunneet Tervolaan, eivät sinne päässeet.
- Olin niin kateellinen kun aika usea meidän luokalta lähti kuuntelemaan Sweetiä. Itse olin tuon illan töissä E-grillissä. Koko illan mietin että on kyllä väärin täällä vääntää hampurilaisia kun muut jytäilee. No seuraavana päivänä kuuli ettei bändi tullutkaan. Olin tyytyväinen mielessäni että olin töissä koko illan, kemiläinen Arja Korrensalo muistelee.
- Olin lähössä mutta onneks en lähteny kumminkaan, toteaa niinikään kemiläinen Hannu Kalevi Ö.

Tuskaista oli myös järjestäjillä.
- Sweet-yö oli pitkä ja raskas. Puolenkymmentä poliisia oli pitämässä järjestystä yllä ja apulaisnimismies oli koko yön rinnallani toimistossa. Vasta aamukahdeksalta pääsin nukkumaan, kertoo Tervolan Terävän Tauno Hiltula Arto Junttilan Poppia Väylän pyörteistä -kirjassa.
- Mutta näin jälkeenpäin ajatellen Sweet-homma oli monien onnettomien yhteensattumien summa, Hiltula tuumiskeli saatuaan tietoonsa illan aiemmat tapahtumat.

Express soitti virsiäkin

Huvittaviakin piirteitä jupakka sai aikaan.
- Siellä oli melkein 3000 ihmistä. Me soitettiin omat settimme ja lähdimme kotiin, mutta oululainen Express oli soittanut vielä viiden aikaan aamulla. Olivat vetäneet välillä virsiä, kun omat laulut olivat loppuneet, Battagia Nobilityn kitaristi Jake Voutilainen kertoi Poppia Väylän pyörteistä -kirjassa.

Voutilaisen mukaan Sweet ei missään vaiheessa saapunut Tervolaan, mutta yhtyeen Suomeen järjestäneen ohjelmatoimiston edustaja Benny Hermansson saapui puoli viiden aikaan, mutta hänkin umpihumalassa. Pohjolan Sanomien mukaan hänen mukanaan oli myös yksi yhtyeen edustaja, joka oli kuitenkin Hermanssonin sekoilun aikana paennut lavalta yleisön joukkoon. PS:n uutisen mukaan poliisit pidättivät Hermanssonin julkisella paikalla pahennusta herättäneen tolkuttoman käytöksen johdosta.

Rokkineuvoksen tarina

Olin tosiaan ostunut lipun ennakkoon ja lähdössä Tervolaan. Ja sitten vanhemmat eivät päästäneet minua lähtemään, pari kuukautta aiemmin 13 ikävuotta täyttänyttä Sweet-fania paikalle. Bussikyydillä olisin mennyt. Ei auttanut kiukuttelut eikä itkut, vaan vanhempien tahtoon oli tyydyttävä. Yritin kyllä kiellon jälkeenkin vaivihkaa liueta kotoa Tervolaan, mutta vanhemmat äkkäsivät lähtöni, lähtivät autolla perään ja noukkivat minut kyytiin. Vastasataneesta lumesta jälkiä oli helppo seurata.
Pettymyksen suuruutta ei voi kuvata. Se oli valtava.

Seuraavana päivänä kuultuani ettei Sweet ollut tullut paikalle olin sikäli helpottunut, etten ollut menettänyt mitään, mutta samalla häpesin suuresti yleisönsä pettäneen suosikkibändini tempausta.

Näin Sweetin livenä ensimmäisen kerran vasta vuonna 1991 Lahdessa nuorten Äksön-messujen yhteydessä. Tosin tuolloin yhtyeessä oli jäljellä enää yksi paraatinelikon jäsenistä, kitaristi Andy Scott. Mutta silti, oli hienoa kuulla suosikkibändini hittibiisit edes yhden alkuperäisjäsenen soittamana. Toisen kerran näin Sweetin kolme vuotta myöhemmin juhannuksena 1994 Joensuun laulurinteellä.

Juttu teiniunelmasta

Anyway, tuon Lahden keikan jälkeen kirjoitin laajan viikonvaihdejutun Pohjolan Sanomiin. Jutussa kerroin kaikki tapahtumat vuoden 1972 Tervola-jupakasta ja siitä, miten en päässytkään paikalle sekä fiilikseni vuoden 1991 keikasta. Jutun otsikoksi laitoin "Teiniunelma, joka toteutui - 17 vuotta myöhemmin".

Sittemmin hoksasin, että minullahan tuli otsikkoon mukaan karkea laskuvirhe. Muistoissani Sweetin Tervolan keikan oli vuonna 1974, kun se todellisuudessa oli 1972. Niinpä otsikossa olisi pitänyt lukea - 19 vuotta myöhemmin.

Kaikesta huolimatta Sweet on edelleen yksi suosikkiyhtyeitäni, jonka musiikkia kuuntelen aika ajoin, joskus enemmän, joskus vähemmän.  

Sweet-jupakkaan liittyen tässä linkki ihan mielenkiintoiseen keskusteluun muusikoiden net -sivustolle: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=226105&o=20

Ja tässä linkki Oulun Pop History-sivustolle, jossa yksi näkökulma Sweetin Ylivieskan keikan tapahtumiin: https://oulupophistory.wordpress.com/2012/01/04/sweetin-konsertti-ylivieskassa-talvella-1972/


Lehtileikkeet: Pentti Korpelan arkistot.