Konkarin osaamisen kaari on hämmentävän laaja

Tepa Lukkarisen Rocky Road puhuttelee kuulijaa aitoudella ja rehellisyydellä.

11.3.2020
Teuvo "Tepa" Lukkarinen on muusikko, jonka osaamisen skaala on hämmentävän laaja. Sen hän myös todistaa uusimmalla, viime syksynä ilmestyneellä Rocky Road -albumillaan. 15 biisiä sisältävällä levyllä hän esittelee koko osaamisensa kaaren rytmibluesista rockabillyyn ja reippaasta countrystä herkempään tunnelmointiin moninaisine sävyineen. Liki tunnin mittaisella albumilla kokemus todellakin kuuluu.

Rocky Roadin kappaleet ovat hyvin elämänmakuisia ja niistä aistii hyvin Lukkarisen takana olevan hurjan kilometrimäärän tarinoineen. Esimerkiksi kappale Under The Red Lights on peräisin vuosien takaa yhdeltä Lukkarisen ulkomaan matkalta 1970-luvulta.
– Eksyin baariin, jossa oli topless-tarjoilija. Kun hänelle tuli aika pitää tauko töistään, hän veti vaatteet päälleen, ja lähti pihalle tupakalle. Menin perässä ja porisimme tovin niitä näitä. Pian istuimme vieretysten käsi kädessä ja lopulta hän väsyneenä nukahti minua vasten. Mitään muuta välillämme ei tapahtunut, hänen havahduttuaan kiittelimme toisiamme kivasta juttutuokiosta. Se oli tunnelmallinen hetki, jossa oli hetken aikaa läsnä vahva läheisyys, Lukkarinen kertoo.
– Tuo hetki painui syvälle muistiin ja tiesin jo silloin, että tulen tekemään biisin tästä kohtaamisesta. Sen jälkeen vuosien varrella olen useammankin kerran yrittänyt tehdä tätä, mutta en vain saanut valmista aikaiseksi ennenkuin nyt, jolloin se tuli ulos nikottelematta. Ilmeisesti se vaati sen yli 30 vuoden hautomisen kypsyäkseen.
– Tuo mystinen, vähän herkkäkin kohtaaminen on edelleen tuoreena mielessä ja palaan mielessäni tuohon hetkeen aina silloin tällöin. Olen miettinyt monesti, että mitenkähän hänen elämänsä on mennyt siitä eteenpäin, vaikka tapahtuneesta on jo niin kauan. Eli vanhan miehen unelmointia, viime syksynä 60 vuoden ikäpyykin saavuttanut ikinuori konkari virnistää.


Rocky Road on enemmänkin Lukkarisen sooloalbumi, vaikka tekijäksi on otsikoitu De Soto feat. Tepa Lukkarinen. Mies myöntääkin tämän.
– Onhan siinä ollut paljon enemmän vapautta toteuttaa omia päähänpistojaan kuin varsinaisella bändilevyllä, Lukkarinen perustelee.
Levyllä soittavista muusikoista viisi eli Pasi Hautalampi (rummut), Kari Hautalampi (koskettimet), Mikko Raappana (basso) ja Miku Kulmala (rummut) ovat soittaneet De Soton keikkakokoonpanossa, kuten ajoittain myös Mikko Mustapirtti (kontrabasso), mutta hän ei ole aiemmin soittanut De Soton levyillä. Vain Ilkka Jolmaa (lap steel ja pedal steel -kitarat) ei ole lavalla nähty. Yhtä kaikki, laatumuusikoita, joiden työn jälkeen voi luottaa.

Myös tämä muusikoiden keskinäinen yhteisymmärrys kuuluu levyllä. Riitasointuja ei löydä hakemallakaan. Lukkarinen on säveltänyt sekä sanoittanut kaikki albumin kappaleet lukuun ottamatta kahta biisiä. Heat is on -kappaleen sanoituksen on tehnyt Mikko Mustapirtti ja albumin ainoan coverbiisi, Doobie Brothersin Long Train Running on Tom Johnstonen käsialaa.

Rocky Road on albumi, joka palkitsee kuulijansa takuuvarmalla ja vaivattoman oloisella kitaroinnilla ja Lukkariselle luontevalla materiaalilla. Lukkarinen on levylläkin sitä mitä on, kaikin puolin vain ja ainoastaan oma itsensä, ei sen enempää eikä vähempää. Eikä artistilta enempää voi pyytääkään. Lukkarinen on kannuksensa hankkinut jo niin kauan sitten, että hänellä on yksinkertaisesti varaa olla läpeensä rehellinen tekemistensa suhteen niin lavalla kuin studiossakin.

Rocky Road on julkaistu niin vinyyli- kuin cd-painoksenakin, vaikka fyysisten levyjen teko on Lukkarisen mukaan nykyään lähinnä hullujen hommaa.
– Mutta eipä kukaan mua ole täyspäiseksi sanonutkaan, oman tiensä kulkijana tunnettu mies murjaisee.
Lukkarinen sanookin, että fyysisen levyn julkaiseminen on häneltä myös tietoinen vastaisku musiikkibisneksen murroksen keskellä, halu uida valtavirtaa vastaan. Levyjä ostetaan yhä vähemmän ja nykysysteemissä digitaalialustoilla hyödyn keräävät muut kuin artistit, joille heltiää vain murusia. Tulot napsivat esimerkiksi Youtubea ja muita digitaalisia julkaisukanavia hallitsevat suuryritykset.
– Kaiken tämän keskellä fyysisten levyjen merkitys on nykyään olematon. Levytuloilla saa nykyään vain paikattua osan niiden tekemiseen käytetystä rahasta. Leipä irtoaa nykyään lähinnä trubaduurikeikoista, Lukkarinen kertoo.
Mutta Tepa ei olisi Tepa, ellei hän löytäisi myös positiivista puolta keikkailevan artistin arjestaan.
– Kaverit ovat juoneet monta taloa, minä ostin talon ja se on maksettukin, absolutistina tunnettu, nykyään Ruotsin puolella Kalixissa asuva Lukkarinen nauraa.

Lukkarinen tunnetaan parhaiten siis De Soton - joka on yksi Kemin pitkäikäisimmistä bändeistä - laulajakitaristina ja biisintekijänä. De Soton ensimmäisen albumin My Thang julkaisemisesta on jo 30 vuotta, joten todella pitkään Lukkarinen on rytmimusiikin polkuja tallaillut.

Lukkarisen osaaminen on todellisuudessa vieläkin paljon laajempaa kuin mitä Rocky Road kertoo. Sen näkee esimerkiksi miehen trubakeikoilla, joilla mies pystyy poimimaan kappaleita soitettavaksi noin 300 biisin valikoimasta. Kaikki eivät tiedä myöskään sitä, että soittajan uransa alkupuolella ensimmäisissä julkisesti esittämissään omissa biiseissä oli vahvasti läsnä Black Sabbathin fanitus. Siis rankempikin soitto Kemin Stevie Ray Vaughanilta irtoaa.

Musiikin parissa Lukkarinen on muutenkin varsin monipuolinen – muutenkin kuin säveltäjänä, sanoittajana, kitaristina ja laulajana. Hän toiminut myös musiikkipuodin ja levy-yhtiön Black Dog Records pyörittäjänä sekä keikkamiksaajana. Livenä hän viihdyttänyt kuulijoitaan 70-luvun puolivälistä saakka, teini-ikäisestä pojankollista lähtien ja matka jatkuu edelleen.

Kitaristina hän on vieraillut Jope Ruonansuun Matkiva kulkuri (1988) -albumilla sekä CMX:n Kolmikärki -albumilla (1990). Ensimmäisen kerran Lukkarinen esiintyi levyllä kuitenkin jo vuonna 1982 kemiläisen Ryhmä 22:n LP:lla On jotain mikä yhdistää. De Soton kanssa Lukkarinen on tehnyt My Thangin lisäksi myös levyt Friday Night (1994), Party Time (1998) ja Goes Upright & Frozen Alive (2009). Nykyään hän keikkailee myös -yhtyeen riveissä.

Lukkarisen kohdalla ei pidä unohtaa myöskään hänen mukanaoloaan hulvattomassa kemiläisessä Delffarit -ryhmässä, joka oli ennen telakoitumistaan pitkäaikaisin kemiläinen toiminnassa ollut yhtye. Lisäksi hän on vaikuttanut myös Juha Kaunis ja Pelkkää Nollaa, Pig Mill, Maya Paakkari & Grand Men, EHB ja Arwid W. & Arabian Kuu -yhtyeissä ja tehnyt duokeikkoja Sira Moksin kanssa.

Hurja on siis miehen ura jo nyt ja nähtäväksi jää mihin kaikkeen hän tulevaisuudessa vielä ehtiikään. Seuraavia steppejä odotellessa, kannattaa hankkia Rocky Road ja panna se aktiivikuunteluun. Levyjen ostaminen ja keikoilla käyminen kun on paras tapa pitää artistit leivän syrjässä kiinni ja elävä musiikki elossa.

EDIT 1 11.3.2020 Korjattu Mikko Mustapirtin osallisuus De Sotoon. Myös hän on ollut mukana ajoittain keikkakokoonpanossa.

EDIT II 11.3.2020 Korjattu Tepa Lukkarisen asuinpaikka Kalixiksi, ei Boden, kuten jutussa alunperin mainittiin.