"Taide luo hyvinvointia ja kuuluu kaikille"

Taina Rönkkö ja Liisa-Maria Tiihonen.

Taina Rönkön ja Liisa-Maria Tiihosen yhteisnäyttely Keminmaan Pohjanrannassa.


8.1.2020
Taina Rönkön ja Liisa-Maria Tiihosen yhteisnäyttelyn Taide luo hyvinvointia! / Art 2 B Happy! kantavana teemana on hyvinvointi kulttuurin ja taiteen keinoin. Kulttuurin monialaiset toimijat Rönkkö ja Tiihonen päättivät korostaa tämän näyttelyn myötä taiteen helppoa lähestyttävyyttä ja taiteen ja kulttuurin kuulumista kaikille.  Taidenäyttely on avoinna 8.1.-23.3.2020 klo 9-18 kahdessa kerroksessa hotelli Pohjanrannassa Keminmaassa.

Pääosa 84 teoksesta on neljännen kerroksen galleriassa ja loput ensimmäisen kerroksen ruokasalissa ja vastaanottotiloissa.


Taideterapiaa opiskellut Rönkkö näkee kulttuurin merkityksen jatkumona ihmiskunnan historiassa. Hänen mukaansa tänään taiteen merkitys korostuu yhteiskunnan digiaikaistumisen rinnalla.
- Yhä useampi ihminen kaipaa käsillä tekemisen aikaa. Ennen kesäisin oli kiivas työtahti ja talvisin aika kului puhdetöiden parissa. Työn tekemisen jälki oli nähtävillä. Päivän työn tuloksen näki heti. Taiteen tekeminen rentouttaa ja luo yhteyttä ihmisen sisimpään, Rönkkö näkee.
- Kulttuurin, taiteen ja kuvataiteen keinoin voidaan vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin syvästi, Rönkkö toteaakin tutkimustietoon tukeutuen.


Taiteelliset päämäärät ovat ohjanneet näyttelyn rakentumista. Lapin luonto, sen eläimet ja kasvit ovat innoittaneet molempia taiteilijoita eri tekniikoilla toteutetuissa teoksissa. Näyttelyn työt ovat syntyneet pääosin kolmen viimeisen vuoden aikana. Rönkön teoksissa pilkistelee metsän hahmoja osin abstrakteissa maisemissa. Tarkkaan katsomalla avautuu uusia näkökulmia. Tiihosen teokset ovat realistisempia ja pelkistämiseen pyrkineitä. Taiteilijoiden ilmaisun vastakkainen lähestymistapa tuo näyttelyyn kiinnostavaa jännitettä.
 
Taiteilijuus vaatii taiteilijalta paljon – ja myös antaa. Kumpikin taiteilija on kasvanut vilkkaan kulttuurielämän pyörteissä. Pitkäaikainen toimiminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa on avannut jatkuvasti uusia ovia, mahdollisuuksia ja lähestymistapoja. Taiteilijan elämää ajatellaan usein boheemina elämänä, jossa raha ei merkitse mitään. Näinkin on. Kuitenkin kuten putkimiehen, niin myös taiteilijoiden, laskut pitää maksaa – jollakin muulla kuin hyväntekeväisyydellä. Siksi taidetuotannon ansaintalogiikkaan perehtyminen ja liiketoimintojen lainalaisuuksien noudattaminen on myös taiteen alalla merkityksellistä.


Suomen taiteen kulta-aikana taiteilijat matkustivat Pariisiin kohtaamaan kollegoita, imemään vaikutteita ja pyrkien saamaan teoksiaan esille salonkeihin. Tuon ajan taiteilijoista salonkeihin asti pääsi harva. Tuolloinkin taiteen arvottaminen ja taiteilijoiden arvostaminen perustui muutaman asiantuntijan mielipiteeseen. Jokaisella meillä on mahdollisuus löytää iloa ja onnea taiteesta - olipa kyseessä sitten taiteen tekijä tai vastaanottaja -kukin omalla tavallaan.

Näyttely avattiin tiistaina 7.1. Avaajana toimi Rokkineuvos, Keminmaan kunnanvaltuutettu ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja Juhani Hiltunen. Keminmaan kunnan tervehdyksen esitti elinkeinokoordinaattori Seppo Selmgren. Musiikkia tarjoili Wirnus Band.

Tässä Rokkineuvoksen avauspuhe kokonaisuudessaan:


Arvoisat läsnäolijat, hyvät kuvataiteen ystävät!

Minulla on ilo ja kunnia avata tämä Taina Rönkön ja Liisa-Maria Tiihosen näyttely, joka on saanut nimekseen Taide tekee onnelliseksi. Näyttelyn nimessä on vinha perä, sillä taide on ajatusten ruokaa, auttaa meitä uskomaan itseemme, laajentaa ajatteluamme ja antaa uusia näkökulmia.

Parhaimmillaan taide saa meidät ymmärtämään ympäristöämme sekä historiaamme ja mikä ehkä tärkeintä, se rohkaisee meitä luomaan uutta. Taiteen voi hyvin sanoa tuovan hyvinvointia ja antavan osaltaan voimia jaksaa nykyistä, turhankin kiireistä elämänrytmiä.

Taidenäyttelyssä, jos missä, ihminen voi rauhoittua hetkeksi ja antaa teosten herättämien ajatusten viedä mennessään. Siinä hetkessä arkihuolet unohtuvat. On sanottu jopa niin, että kun taide luo etäisyyttä arkeen ja mieli lepää, se on kuin hetken miniloma. Tälläkin hetkellä olemme siis pikku lomasella.

Kuvataiteen yksi parhaita puolia on se, että se antaa virikkeitä kaikille, niin tekijälle kuin katsojallekin. Aivan samalla tavalla kuin musiikki antaa virikkeitä ja elämyksiä soittajalle ja kuulijalle, kirjailija lukijalle ja niin edelleen. Taiteen suhteen kukaan ei ole immuuni, eikä sen vaikutuksilta voi kukaan välttyä. Ja nämä vaikutukset ovat pääosin myönteisiä, mielihyvää tuottavia.

Lisäksi taiteen parhaisiin puoliin lukeutuu myös sen monimerkitykselliyys. Jotakuinkin jokainen kokee ja näkee kunkin taideteoksen tai -esityksen hiukan eri tavalla. Ja tähän tietysti vaikuttavat itse kunkin omat elämänkokemukset. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja jäljittelemätön ja sama pätee myös taideteoksiin.

Hyvät kuulijat,

elämä ilman taidetta ja sen tekijöitä olisi epäilemättä ankeaa. Koettakaapa kuvitella maailmaa esimerkiksi ilman musiikkia, elokuvia tai kuvataidetta. Kaikista muista taiteen muodoista puhumattakaan.

Me täällä Meri-Lapissa asuvat olemme monella tapaa onnekkaita. Asumme yhdessä maailman rauhallisimmista ja vakaimmista kolkista. Vaikka maailman melskeet vaikuttavat täälläkin, meillä on ympärillämme valtavasti mitä kauneinta luontoa, joka on toiminut inspiraation lähteenä tämänkin näyttelyn tekijöille.

Meri-Lappi on myös kulttuurisesti erittäin rikasta aluetta. Ja täällä kulttuuria ja sen tekijöitä osataan myös arvostaa. Näin ainakin suuressa kuvassa, vaikka ihan joka päivä ei siltä tuntuisikaan.

Meri-Lapissa on esimerkiksi monta hyvin toimivaa kuvataideseuraa ja kosolti näyttelytilaa. Kaikissa kuntienkin järjestämissä tilaisuuksissa kulttuuri on jollain tavalla mukana, yleensä jopa keskeisimpänä elementtinä. Alueellamme on valtavasti taiteellista lahjakkuutta, meillä on esimerkiksi runsaasti loistavia muusikkoja ja laulajia, paljon taitavia sanataiteilijoita kirjailijoista runoilijoihin, ja meillä on myös arvostettuja kuvataiteilijoita.

Tietysti asiat voisivat olla aina paremminkin, esimerkiksi kuvataiteilijoilla voisi olla paremmat ateljeet ja bändeillä kunnolliset treenikämpät taiteensa luomiseen. Unohtamatta tietenkään sitä, että myös taitelijoiden pitää tulla toimeen. Taiteilijan elämää ajatellaan usein boheemina elämänä, jossa raha ei merkitse mitään. Osin tämä on tottakin, mutta silti myös taiteilijan pitää ostaa ruokansa ja maksaa laskunsa. Sitä ei pidä unohtaa.

Ja kunnat voisivat todellakin noudattaa prosenttiperiaatetta eli julkisia rakennuksia ja alueita suunniteltaessa kuluista yksi prosentti varattaisiin taidehankintoihin.

Jotakuinkin kaikki tunnustavat, että taide tuo rakennettuun ympäristöön viihtyisyyttä ja persoonallisuutta, ja sen avulla voidaan vahvistaa alueen identiteettiä. Valittavasti varsinkin kunnallisessa päätöksenteossa tämä tahtoo unohtua, etenkin silloin kun taloudellisesti on tiukempaa.

Uskon itse vahvasti siihen, että jokainen taiteeseen ja kulttuuriin satsattu euro poikii moninkertaisesti takaisin, esimerkiksi säästyneinä terveysmenoina. Ilman kulttuuria, yhteyttä omaan historiaan ja näkökulmia tulevaan, yhteiskunta on rikki, eikä se toimi kuten sen pitäisi. Ja se vasta maksaakin.

Hyvät ystävät,

Tässä yhteisnäyttelyssä kaksi kulttuurin monialaista toimijaa ovat yhdistäneet voimansa pyrkien korostamaan taiteen helppoa lähestyttävyyttä sekä taiteen ja kulttuurin kuulumista kaikille. Sekä Taina että Liisa ovat työskennelleet omissa oloissaan, mutta silti töistä löytyy yllättävän paljon yhteisiä elementtejä, varsinkin värimaailmasta. Ja kun tarkkaan katsoo, teoksista voi löytää myös muuta samankaltaisuutta, vaikka ilmaisutavat ovat lähes vastakkaiset.

Hämmästyttävää on se, että vaikka tätä vuotta on eletty vasta viikko, mukana on silti peräti runsaat kymmenen teosta vuosimallia 2020. Kaikki näyttelyn 70 teosta ovat syntyneet viimeisen kolmen vuoden aikana.

Näiiä sanoilla avaan tämän näyttelyn ja toivotan samalla teille jokaiselle antoisaa uutta vuotta ja kulttuuririkasta uutta vuosikymmentä. Toivottavasti nautitte näyttelystä.

Kirjot väräjävät Torniossa heinäkuun ajan

Tornion Kuvataideseuran gallerian heinäkuun kuukauden kuistiteos on Raili Raution akvarelli Viserrys vuodelta 2017.

2.7.2019
Tornion Kuvataideseuran heinäkuun näyttelynä on Kari Vaaran Väräjävät kirjot.
- Olipa aiheena abstraktio tai esittävä rakennelma, maalausteni lähtökohtana ovat värit. Yksittäinen väri tai väririnnastus panee maalausprosessin liikkeelle ja eteneminen tapahtuu haparoiden, oikeaa suuntaa etsien. Vain hyvin harvoin tavoiteltava lopputulos on tiedossa, eikä se silloinkaan toteudu aivan toivotun kaltaisena. Siihen on tyydyttävä. Joskus löytyy sitten aivan jotain muuta kuin alkaessa oli mielessä, ja se voi olla hyvinkin ilahduttavaa. Yllätykset ovat yksi kiehtova puoli maalaamisessa, Vaara taustoittaa näyttelyään ja työtapaansa.

- Tämän näyttelyn teokset ovat syntyneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tänä vuonna, suurin osa niin, ettei tästä näyttelystä ollut vielä tietoa. Niitä ei siis ole suunniteltu näyttelykokonaisuutta ajatellen, vaan hetkellisen innoituksen vallassa, ilmaisun tarpeesta ja ilosta, Vaara mainitsee.

Vaara muistuttaa, että lähes jokainen maalari kertoo saavansa inspiraationsa luonnosta.
- Luonto on ehtymätön innoituksen lähde, ja sen ilmiöiden kuvaaminen tarjoaa mahdollisuuden värikokeiluihin. Irtautuminen todellisuuden kuvaamisesta voi kehittyä huimaksi leikiksi, mutta todellisuuteen viittaavaankin esittämiseen voi löytää uusia, jännittäviä sävyjä. Oman ilmaisun etsiminen ja kehittäminen vaatii koko elämän mittaisen ponnistelun, Vaara painottaa.

Näyttely on esillä Tornion Kuvataideseuran galleriassa (Keskikatu 26, Tornio) 31.7. saakka. Taiteilija on tavattavissa paikalla lauantaina 20. 7 klo 13-15.

Gallerian heinäkuun kuukauden kuistiteos on Raili Raution akvarelli Viserrys vuodelta 2017.

Pohjoinen satujen maa esittäytyy Kemissä

Kuvataiteilija Irina Sitdikovan taidetta on inspiroinut Venäjän Lapin luonto, ihmiset ja kansanperinne.

8.1.2019
Kemin historiallisessa museon vaihtuvassa näyttelytilassa on tammi-helmikuussa mahdollisuus tutustua kuvataiteilija Irina Sitdikovan Venäjän Lapin luonnon, ihmisten ja kansanperinteen innoittamaan omaperäiseen taiteeseen.

Näyttely, jonka nimi on Hyperborea – Pohjoinen satujen maa, on Suomi-Venäjä-seuran 75-vuotisjuhlanäyttely ja se on Kemissä avoinna 9.1-17.2.2019. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Näyttelyyn liittyy taidetyöpaja, missä Irina Sitdikova opastaa kemiläisiä taiteen harrastajia kuivasivellintekniikkaan. Kemi 150 vuotta -teeman mukaisesti kuvattaviksi kohteiksi on valittu juhlavuottaan viettävän kaupungin merkkirakennuksia. Työpaja järjestetään Kemin taidemuseossa keskiviikkona 9. tammikuuta kko 17.00.


Ural-vuorten eteläosissa Tšeljabinskin alueen Simin kaupungissa vuonna 1965 syntyneen ja vuodesta 1981 Murmanskin alueen toiseksi suurimmassa kaupungissa Apatiitissa asuneen Irina Vitalyevna Sitdikovan taiteellinen tuotanto käsittää maaluksia ja grafiikkaa, luonto– ja kierrätystaidetta sekä kuvituksia kirjoihin ja aikakausjulkaisuihin. Hän on ollut Venäjän taiteilijaliiton jäsen vuodesta 2016 lähtien.

Irina Sitdikovan teoksia on ollut esillä Apatiitissa, Kirovskissa ja Murmanskissa sekä muissa Murmanskin alueen kaupungeissa samoin kuin Pietarissa ja Moskovassa. Suomessa hänen teoksiaan on aiemmin nähty Kemissä ja Apatiitin ystävyyskunta Keminmaassa.

Hänen töitään on hankittu Murmanskin alueen taidemuseon ja Venäjän Tiedeakatemian Pohjois-Euroopan tutkimuksen museon kokoelmiin sekä lukuisiin yksityiskokoelmiin Venäjällä, Suomessa, Norjassa ja Saksassa. Suomea sujuvasti puhuva taiteilija on aktiivinen luonnonsuojelija ja innokas Suomen ystävä. Hän toimii myös Apatiitin Suomen ystävien yhdistys ”Naapurien” puheenjohtajana.


Irina Sitdikovan näyttely on avoinna Kemin historiallisen museon vaihtuvassa näyttelytilassa 9.1.-17.2.2018, jonka jälkeen se kiertää eri paikkakunnilla Suomessa joulukuuhun 2019 saakka.

Näyttelykiertue palkittiin Venäjän kulttuuriministeriön apurahalla syyskuussa Savonlinnassa järjestetyssä Suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa. Lisäksi näyttelykiertueen toteuttamista tukevat Suomi-Venäjä-Seura ja sen Pohjois-Suomen piirijärjestö.

Sirkka Raikamon "Koti-ikävä - Hemlängtan" -näyttely tammikuussa Tornion Kuvataideseuran Galleriassa

1.1.2019
Kemi-Torniosta lähtöisin oleva kuvataiteilija ja taideopettaja Sirkka Raikamo (o.s.Räsänen) avaa vuoden 2019 esimmäisen näyttelyn Tornion Kuvataideseuran Galleriassa 8. tammikuuta.
Näyttely on Raikamon 30- vuotisjuhlanäyttely, sillä hän aloitti taiteilijauransa vuonna 1988 Kemissä Pohjolan Sanomien tiloissa.

Niin opettajana, kuin taiteilijanakin Sirkka Raikamoa on kiinnostanut erilaisten kuvaustekniikoiden mahdollisuudet. Se on johdattanut hänet akvarelli-, pastelli- ja öljymaalauskausien jälkeen kollaasien sekä graafisen taiteen kautta valokuvan ja maalauksen yhdistelyyn, jota voi kutsua sekatekniikaksi. Hän käyttää materiaaleinaan itsekuvattuja ja käsiteltyjä valokuvia akryylimaalaustensa pohjana. Näin syntyneissä uusissa maalauksissa tulee ilmi taiteilijan leikittelevä ja mielikuvituksellinen ilmaisu.

Kemin tyttölyseon arvostettu taideopetus, kuvaamataidon opettajan koulutus Ateneumissa 1965 - 1969, taiteen maisterin tutkinto Taideteollisessa korkeakoulussa, sekä useat opit niin kotimaassa kuin ulkomailla ovat Sirkka Raikamon osaamisen pohjana. Pitkä työrupeama, erityisesti viimeiset 24 työvuotta Helsingin kuvataidelukiossa johtavana taideaineiden opettajana on johdattanut nyt eläkkeellä olevan taiteilijan kokeilevien tekniikoiden maailmaan.

Tässä näyttelyssä on mukana sekä uusia nykypäivän taiteilijaelämää myötäileviä teoksia, että aikaisempia maalauksia 30-vuotiselta taipaleelta. Maalausten sisällön, sommittelun ja kuvailmaisun värimaailman tavoitteena on herättää katsojissa hyvää mieltä ja positiivisia tuntemuksia.

Näyttelyn avajaiset ovat 8.1.2019 klo 16 - 19 Tornion Kuvataideseuran Galleriassa (Keskikatu 26, Tornio). Näyttely on avoinna 8.1.- 2.2.  ti - pe klo 12-17 ja la klo 11 - 15.