Keminmaan Hyvän mielen konsertti oli nimensä mukainen

Konsertti tarjosi sykähdyttävien esitysten kera ruokaa sielulle, karkkia korville sekä iloa ja mielihyvää kaikille.


25.4.2022
Musiikki on parhaimmillaan ruokaa sielulle ja korvakarkkia varsinkin elävänä yleisön edessä. Se nostattaa tunteita ja kuulijassaan iloa ja mielihyvää liikutukseen saakka. Näin etenkin silloin kun konserttiin liittyy konkreettisesti vielä hyväntekeväisyys. Kaikkea tätä sisälsi yli parituntinen Lastenklinikoiden Kummien ja paikallisten Lions-järjestöjen Hyvän mielen konsertti Keminmaassa sunnuntaina 24.4.

Konsertin tuotto käytetään yliopistollisten sairaaloiden lasten syöpien hoitamiseen ja hoitomenetelmien sekä tutkimuksen kehittämiseen. Hyväntekeväisyys ja iso joukko artisteja saivatkin väen liikkeelle Vallenius-saliin. Esiintyjien joukossa oli kokeneita artisteja vuosikymmenten kokemuksella sekä toisaalta nuoria, jotka ovat vielä elämänsä alkutaipaleella. Ja musiikillisestikin liikuttiin laajalla alueella, eli musiikkia oli hyvin moneen makuun.


Sykähdyttävimmät hetket tarjosivatkin konsertin nuorimmat esiintyjät, varsinkin Kemin bändileirillä viime vuonna alkunsa saanut nuorten poikien Vietnam Twist -trio, jonka instrumentaalisesti esittämät rautalankakappaleet Apachesta Mandschurian beatiin saivat yleisön taputtamaan musiikin tahtiin. Myös Lassilan koulun nuorisobändin Yksinäisen keijun tarina upposi yleisöön. Keminmaan nuorisolauluryhmän esittämät kappaleet One horse town, Afterthestorm, Laulu kaipauksen sekä etenkin viimeisenä esitetty Six ribbons olivat myös kovasti yleisön mieleen.

Kokeneista artisteista lämminhenkisen konsertin avasi tanssimusiikin veteraani Jukka Lampela, joka on vuosikymmeniä kiertänyt tanssilavoja Souvarit ja Lapponia -yhtyeiden kanssa. Haitarinsa kanssa mies esitti muun muassa kappaleet Reppu ja reissumies sekä Lapin tango. 78-vuotias Arja Havakka, joka julkaisee uuden albumin vielä tänä vuonna näytti rennolla esiintymisellään, ettei ikä vielä paina. Havakka esitti tuoreimman, viime vuonna ilmestyneen Kuule tuuli öinen -singlensä sekä Sua liikaa rakastan -kappaleet.

Kokemus näkyi ja kuului myös vuonna 2006  tangokuningattareksi kruunatun Elina Vettenrannan esityksissä. Tampereelta kemiläistynyt Vettenranta lauloi kappaleet Tähdet meren yllä ja Niin paljon kuuluu rakkauteen.


Konsertin nouseviin tähtiin lukeutui Ville Liimatainen, joka kiertää Suomea kiihtyvään tahtiin kemiläisen Ajomiehet -orkesterinsa kanssa, jonka kitaristi Tuomas Laajoki jakoi lavan hänen kanssaan.  Yhtyeen ensinkku Tuhlaajapoika ilmestyi viime vuonna ja se kuultiin myös konsertissa. Agents -tyylistä musiikkia esittävä yhtye, josta varmasti kuullaan vielä paljon, julkaisee toukokuussa ensimmäisen pitkäsoittonsa ja sen tuottajana on häärinyt musiikkilegenda Esa Nieminen.

Sarjaan nuoret lupaukset lukeutuu Lappian Pop & Jazzkonservatoriossa opiskelevien Eemi Vanhalan ja Saana Yli-Tepsan muodostama Duo Fortis. Heidän coverkappaleensa Shallow, Fallingslowly, Lucky ja Sateet saivat yleisöltä mainion vastaanoton.


Oman paikkansa konsertissa otti myös Keminmaan Juicena tunnetulla Erkki Puotiniemellä, joka esitti Suomen muotoisen kitaransa kanssa Juice Leskisen kappaleet Viidestoista yö ja Pyhä toimitus. Konsertin päätti uusi keminmaalaisartisti, ensimmäistä kertaa yleisön eteen artistinimellään Mahria Siren noussut Marja Hakala, joka toimi myös konsertin juontajana. Häneltä kuultiin helmikuussa ilmestynyt debyyttisingle Little white lies sekä kappaleen He just can't let go ensiesitys. Mahria Siren tekee yhteistyötä lontoolaisen lauluntekijäkaksikon Jonathan Cofferin ja Russel Gatesin kanssa. Molemmat konsertissa kuullut kappaleet olivat heidän käsialaansa.

Tapahtumassa, jonka järjestelyissä myös Keminmaan kunta oli mukana, tervetulotoivotuksen esitti piirikuvernööri Veijo Nurmikumpu ja juhlapuheen piti Suomen Lions-liiton puheenjohtaja Sanna Mustonen.

Uskomaton konsertti - Popjazz -konservatorio Lappia teki sen taas

Esa Rautiaisen Iisakki Mustaparta -kappaleen tulkisti Samuli Roivas.

Torniolainen popmusiikin historia -konserttia voisi kehua loputtomiin. Se imaisee katsojan täysillä mukaansa ja ajan kulkukin unohtuu.

4.12.
Popjazz -konservatorio Lappia teki sen taas. Oppilaitoksen Torniolaisen popmusiikin tarina -suurtuotanto on kaikkien ylistyssanojen väärti, hurjan hyvä ja ehdottomasti kokemisen arvoinen, ja täysin riippumatta siitä, oletko torniolainen vai et ja minkälainen Tornio-suhteesi on.

Itse esitystä voisi kehua loputtomiin. Ja kaikkien siihen panoksensa antaneiden ihmisten osuutta. Yli kaksi ja puolituntinen kokonaisuus imaisee katsojan täysin mukaansa, aika kulkee kuin siivillä, eikä mielessä edes käy kellon vilkuilu. Näin siitäkin huolimatta, että esittävien 35 kappaleen joukossa on varmasti jokaiselle jokunen sellainenkin, joka ei täysillä iske.

Esitys on nimenomaan kokonaisuus, joka kasvaa osiensa summaa suuremmaksi. Ja antaa erinomaisen kuvan siitä, kuinka rikas ja värikäs torniolaisen popmusiikin historia on. Vaikka biisejä on yhteen esitykseen paljon, on paljon jouduttu myös jättämään pois. Mukana on ne olennaisista olennaisimmat biisit, toki parilla yllätyksellä höystettynä.

Jokaisella kappaleella on siis joku yhteys Tornioon. Vähäisimmillään se, että kappaleen tekstissä on mainittu Tornio. Näin esimerkiksi konsertin avauskappaleessa Takataan Roos. Sen tekijä, Hector, ei tiettävästi ole koskaan edes käynyt Torniossa. Ennakkoon uskoin kappaleen olevan mukana, mutta mietin, että olisivatko hoksanneet ottaa mukaan myös Maija Vilkkumaan ensimmäisen bändin Tarharyhmän kappaleen Beibini asuu Torniossa - mitä mä teen? 30 vuoden takaa. Olivathan he, tietysti. Eihän näiltä tyypeiltä mikään pääse
unohtumaan.


Konserttia seuratessa ei voinut olla ajattelematta, että on suorastaan hämmentävää kuinka paljon moninaista musiikillista lahjakkuutta ja osaamista yhteen pikkukaupunkiin on voinutkaan siunaantua. Uskoisin, että jos vertailua samankokoisiin kaupunkeihin tehtäisiin, Tornio olisi lähellä kärkisijaa. Ja toisaalta, mielessä kävi, että myös Kemistä saataisiin aika lailla vastaavan tyyppinen konsertti koostettua, toki erilainen, mutta kyllä toisessakin Meri-Lapin kaupungissa on osattu musiikkia tehdä laajalla pensselillä.

Settilistassa oli paljon kappaleita, jotka ovat itsestäänselvyyksiä, mutta myös yllätyksiä. Esimerkiksi Rauli Badding Somerjoen Laivat. Sen yhteys Tornioon tulee kappaleen kotimaiset sanat tehneen Irma Arvolan kautta. Suurin yllätys oli kuitenkin loppuhuipentuma ja ainoa kappale, jota käsiohjelmassa ei ole mainittu. Tiesi, että jotain tulee, mutta 34 biisiä kuulleena ei osannut enää arvioida, mikä sieltä puuttuu. Vastaus on kuitenkin täysin ilmiselvä, mutta toisaalta odottamaton. En kuitenkaan paljasta sitä, koska vielä kaksi konserttia on jäljellä. Menkää siis katsomaan ja kuuntelemaan, siellä se selviää, tai viimeistään konserttien jälkeen julkistettavalta tallenteelta. Sole poka mikhään ottaa siitä selvää.

Se mikä konsertissa yllätti, oli myös sen pintaan nostamat tunteet. Aika ajoin tuntui suorastaan pakahduttavan etuoikeutetulta istua salissa ja seurata näkemäänsä ja kuunnella taiten tehtyä musiikkia. Tippa pyrki silmäkulmaan useampaankin otteeseen, vaikka itselleni Tornio on paljon vieraampi kaupunki kuin vaikkapa Kemi. En ole koskaan asunut Torniossa, mutta käynyt siellä paljon ja toki tunnen vähintään kohtuullisesti torniolaista musiikkia ja torniolaisia muusikkoja.


Kaikkia konsertin kappaleita ei voi käydä tässä arviossa läpi, mutta joitakin on pakko nostaa esille, jotka tavalla tai toisella herkistivät allekirjoittaneen, kuten Tonicsin Hei herra Hetkinen, Battaglian Itikoita pakoon ja Kuu, aurinko jä tähdet, Zacharius Carls Groupin Big River ja varsinkin loppupuolella tulleet CMX:n Ruoste ja Jukka Pojan Älä tyri nyt, jotka esitettiin yllättävästi, mutta tyylitajuisesti kuoroversiona Länsi-Pohjan jousikvartetin säestämänä. Ruostehan on äärimmäisen kaunis kappale, joka sopii kuorosovitukseen täydellisesti, mutta myös Älä tyri nyt sopi siihen myös älyttömän hyvin, paljon paremmin kuin olisi voinut kuvitella.

Riemastuttavia esityksiä oli myös kosolti. Niihin lukeutui esimerkiksi vuosi sitten yllättäen menehtyneen Jari Vesan - jonka piti juontaa nämäkin konsertit - säveltämä Idealside-yhtyeen kappale Huima kujerrus, joka väänsi suupielet väkisin virneeseen. Myös Terveet Kädet -yhtyeen kappalesikermä - sisältäen esimerkiksi biisit Pissaa ja paskaa sekä Tornion kevät - oli huikea, jossa Sairaat Jalat -kokoonpano pani parastaan. Aggressiivinen esitys on alkuperäisesittäjänsä näköinen, eikä siitä unohdettu punk-musiikkiin usein liitettyä rumpujen kaatamista tai muita ulkomusiikillisia tekijöitäkään. Nappisuoritus. Samaan kastiin on nostettava myös Esa Rautiaisen säveltämä Iisakki Mustaparta -kappale. Hieno biisi ja hieno toteutus.

Viimeiseksi ennen loppuhuipennusta oli sijoitettu konsertin toiseksi tuorein kappale, tänä vuonna Tornio 400 -sävellyskilpailun voittanut kaunis Kotikaupunkini -kappale. Sen kohdalla tunsin jopa hieman ylpeyttä etuoikeus-tuntemusten lisäksi, sillä allekirjoittaneella on sen mukana oloon aivan pikkuriikkinen osuus. Olinhan nimittäin mukana asiantuntijaraadissa, joka valitsi kymmenistä kappaleista kolme yleisöäänestykseen päässyttä, joista Kotikaupunkini nousi voittajaksi. Tuorein kappale oli puolestaan Nina Myan Deep in the Water.


Uusimpiakaan ei siis unohdettu, eikä myöskään tangokuninkaallisia, joita Torniossa on useitakin, Arja Sipola, Mira Sunnari ja Markku Ketola, eikä heidän läpimurtokappaleitaan. Ja tietysti mukana oli myös kaupungin tasokas rockhistoria CMX:n ja Terveiden käsien lisäksi, johon lukeutuvat muun muassa Greedy Pig, Lambs, Free Ride ja Moses Hazy, joita ei voi sivuuttaa torniolaisesta musiikista puhuttaessa.

Jokainen konserttien tekemiseen osallistunut - oli rooli mikä hyvänsä - on tehnyt hienoa työtä. Näkyvimmässä roolissa toki ovat - kuten aina - laulusolistit ja soittajat, mutta ilman esimerkiksi niiden uudelleen sovituksia, valaistusta, ääniteknikoiden ammattitaitoista toimintaa, puvustajien osuutta ja niin edelleen, kokonaisuus olisi jäänyt vajaaksi.

Tällä kertaa - olihan kyseessä jo 15. konservatorion suurtuotanto - tavanomaista suuremmassa roolissa olivat juontajat Essi Turunen ja Mikko Koivulehto. He taustoittivat jokaisen kappaleen Tornio-yhteyksineen loistavasti, joka oli ehdottoman tarpeellista. Taustaprojisoinnit valokuvineen ja lehtileikkeineen täydensivät kokonaisuuden, olivat viimeinen kruunu komealle kokonaisuudelle.

Konsertti on koostettu torniolaisen Arto Junttilan Poppia Väylän Pyörteistä -kirjojen pohjalta. Niiden kokoamisessa on ollut kova työ ja historian kokoaminen kansien väliin on aina tärkeää ja arvokasta. Hatunnostot siis myös Artolle!

Näitä konsertteja ei myöskään järjestettäisi ilman konservatorion pääjehujen, Tuomas Lampelan, Jussi Leipälän, Pinkki Rajaniemen ja kymmenien muiden antaumuksellista osaamista. Heillä on ollut intoa, uskoa ja päättäväisyyttä valtavan työmäärän vaativien produktioiden toteuttamiseen. Rima on ollut korkealla ja joka kerta se on ylitetty reilusti.

Kuten todettua, konsertti on jäätävän hieno kokemus. Jäljellä on vielä kaksi konserttia, jotka pidetään tänään klo 15 ja 19. Kannattaa ehdottomasti kömpiä paikan päälle, jos suinkin mahdollista. Lippuja on vielä saatavilla, vielä ehtii hankkimaan vuoden musiikillisen kokemuksen.

Konsertin kappaleet:

Takataan Roos
Poika oli Pohjan Torniosta
Kesällä Tornioon
Kissa vieköön
I can´t give you enough but love
Sataman valot
Rififi
Syvä kuin meri
Rakkauden kaipuu
Karaokekuningas
Syli täynnä rentukoita
Deep in the Water
Hei, herra Hetkinen
Letkajenkka
Itikoita pakoon
Kuu, aurinko ja tähdet
Terveet Kädet -sikermä
Veljet keskenään
Huima kujerrus
Beibini asuu Torniossa (mitä mä teen?)
Big River
Ilta Tornionjoella
Tornionjoki
Iisakki Mustaparta
Laivat
Kauneimmat lauseet
Mun enkeli oot
Rocksikermä: Drinkin Bad Water, Queen on the Highway, Night on Through, Suck my Elbow
Ruoste
Älä tyri nyt
Kotikaupunkini

Ja lopuksi vielä. Kuten tuli mainittua, kyseessä on konservatorion 15. suurtuotanto. Allekirjoittanut on sikälikin etuoikeutettu, että olen päässyt näkemään ne kaikki. Muistin virkistykseksi, tässäpä ne:

Ultra Bra - Leijonanosa, 2004
Night on Disco Mountain, 2005
My Name is Bond, 2006
Black Magic Woman - Tribute to Santana, 2007
Finnhitit, 2008
Blues Brothers & Soul Sisters, 2009
Elossa - Tribute to Electric Light Orchestra, 2010
Made in Sweden, 2012
Ranskalaiset korot, 2013
Girl Power, 2014
Iso joki tulvii, 2015
We are the World, 2016
Suomi 100, 2017
Totally 80´s, 2018

Täyslaidallinen laatuprogea ja muita klassikoita

Afterglow: Prog In the Rock. RockBar & Grill 82, Kemi 25.9.2021

28.9.2021
Huh, huh, olipahan keikka. Ja niin oikeaan paikkaan kuin vain saattoi osua, kun koronan aiheuttama livemusiikin hiljaisempi jakso alkaa näillä näkymin - ja varsinkin toivottavasti – pikkuhiljaa väistyä historian hämärään.

Ja kuinkas sattuikaan, Afterglown Prog in the rock -keikan biisit ovat kaikki poimittu rockhistoriasta, kohdasta jossa lukee rock-klassikot. Afterglowta on upea kuunnella. Jo paikalle vääntäytyessä tietää mitä saa. Loisteliasta musiikkia ja aina varmasti sekä tyylitajuisesti esitettynä. Edellyttäen tietysti, että progressiivinen rock maistuu. Tällä kertaa Afterglown biisilistalla oli makoisia yllätyksiäkin.

Aloitetaan lopusta. Encorevalinta ei olisi voinut olla tyylikkäämpi. Biisi, jota tuskin kukaan, joka vähänkään on rockmusiikkiin vihkytynyt, on voinut välttyä kuulemasta. Joku voi väittää sitä kuluneeksikin, mutta perin harvoin Led Zeppelinin Stairway to heaven -kappaletta livenä kuulee. Sama toki pätee useimpiin muihinkin Afterglown biisivalintoihin. Anyway, useissa äänestyksissä maailman kaikkien aikojen parhaaksikin biisiksi nimetyssä kappaleessa yhdistyvät äärimmäinen herkkyys ja alkukantainen voima tavalla, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Lisäsyvyyttä biisiin antoi kolmen kitaran käyttö, kaksi sähkösellaista ja akkari.


Palataanpa alkuun. Keikan ja ensimmäisen setin avausbiisiksi yhtye oli valinnut Emerson, Lake & Palmer -yhtyeen neliminuuttisen Endless Enigman, joka on ELP:n 1972 julkaiseman kolmannen studioalbumi Trilogyn avausraita. Tällä kertaa se olikin keikan ainoa poiminta maanmainion brittibändin tuotannosta.

Tämän jälkeen vuorossa oli Peter Gabrielin Here Comes The Flood, joka taisi olla keikan tuoreimpia kappaleita, peräisin vuodelta 1979. Sen perään bändi vyörytti kolme Genesis -biisiä, Time Table, Get ‘em out by friday ja Can utility and the coastliners vuoden 1972 Foxtrot -albumilta. Tällä kertaa albumin biiseistä jäivät soittamatta Watcher of the Skies ja liki 23-minuuttinen Supper’s Ready.

Foxtrot-materiaalin jälkeen yhtye paiskasi ilmoille biisicombon Hairless Heart / Countin out time Genesiksen vuonna 1974 ilmestyneeltä tupla-albumi The Lamb Lies Down on Broadwayltä sekä sen päälle vielä ennen ensimmäisen setin huipennusta yli kymmenminuuttisen The Cinema Shown Genesiksen vuoden 1973 albumilta Selling England by the Pound.


Avaussetti huipentui Uriah Heepin äärimmäiseen hienoon July Morning -klassikkoon, jonka Uriah Heep on tainnut soittaa sen ilmestymisen jälkeen likimain jokaisella keikallaan. Sitä kuunteli melkein tippa linssissä. Afterglown tulkinta teki biisille kunniaa. Aivan erinomainen veto, jonka jälkeen tilkkanen hyvää viskiä oli paikallaan.

Moniosainen, Ken Hensleyn ja David Byronin rakentama kappale löytyy Uriah Heepin vuoden 1971 julkaisemalta Look at yourself -albumilta. Tarinan mukaan kappaleen intro syntyi yhdistämällä yhteen kolme erillistä C-mollissa ollutta kappaletta.


Toisen settikokonaisuuden Afterglow avasi kolmella kotimaisella klassikolta, joista ensimmäinen, Tabula Rasan Ekkedien tanssi lukeutuu myös niihin perin harvoin livenä kuultuihin kappaleisiin. Heikki Silvennoisen säveltämä ja Mikko Alatalon sanoittama kappale löytyy Tabula Rasan vuonna 1976 ilmestyneeltä ja viimeiseksi jääneeltä samannimiseltä albumilta. Varsin oivallinen valinta Tabula Rasan tunnetuimman kappaleen Rakastatko vielä kun on ilta sijaan. Toki upea kappale on sekin.

Seuraavaksi biisiksi Afterglow oli sen sijaan valinnut alkuperäisesittäjäyhtyeen tunnetuimman biisin, jota sitäkään ei livenä juuri kuule. Freddie, Are you ready on peräisin Wigwamin vuonna 1975 ilmestyneeltä Nuclear Nightclub -albumilta. Wigwamin nousujohteista kehityskaarta kuvaa hyvin se, että Nuclear Nightclub oli jo yhteen viides studioalbumi.

Kenties yllättävin valinta settiin oli Hectorin Mandoliinimies, joka sekin on tehty klassisen rokin yhtenä kultavuotena 1972 ja on mukana Hectorin Nostalgia -debyyttialbumilla. Kappale on Heikki Harman omaa tuotantoa niin sävelten kuin sanoituksenkin osalta.


Tämän jälkeen Afterglow palasi ulkomaisen tuotannon pariin ja otti käsittelyyn aiemminkin esittämänsä Uriah Heepin Come away Melinda -klassikon, joka on lähtöisin bändilegendan ihka ensimmäiseltä LP:lta Very ’eavy... very ’umble, joka ilmestyi 1970.

Seuraavaksi kuultiin illan vanhin biisi, vuonna 1969 ilmestyneeltä Space Oddity -albumin nimikappale, joka on samalla David Bowien ensimmäinen hitti ja hänen myydyin singlensä. Bowie-osuuteen sisältyi myös kaksi laulua vuonna 1972 ilmestyneeltä The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars -LP:ltä. Kappaleet olivat Ziggy Stardust ja miehen todennäköisesti tunnetuin kappale Starman, joka sekin kokolailla puhtaana poppibiisinä solahti settiin oivallisesti. Sitäkään ei juuri kuule livenä, muuten kyllä. Ikivihreäksi noussut biisi soi edelleen silloin tällöin radiokanavilla.

Yllätysveto oli myös John Lennonin Imagine vuodelta 1971. Samannimisen albumin nimikappale lienee maailman tunnetuin rauhanlaulu ja samalla Lennonin tunnetuin biisi, miehen Beatles -taustasta huolimatta.

Ennen encorea yhtye palasi progen pariin Pink Floydin Comfortably Numb- numerolla. Seitsenminuuttien teos lukeutuu Pink Floydin loisteliaan The Wall -tupla-albumin herkkupaloihin.

Yllätys ei ollut, että yhtye päätti varsinaisen settinsä Genesiksen Firth of fifth -kappaleeseen (1973) , joka on ollut Afterglown perinteinen keikan päätösbiisi, jonka jälkeen voi turvallisin mielin lähteä kotimatkalle.


Yleisö eli keikassa hyvin mukana ja intoutuipa osa väestä jopa tanssimaankin muutamaan otteeseen, mikä ei ole ehkä ihan tavanomaisinta toimintaa Afterglown keikoilla. Kuulemani mukaan väkeä oli kokoontunut paikalle kauempaakin, ainakin Oulusta ja Kempeleestä saakka.

Lopuksi, en voi olla vieläkään – siis monta Afterglow -keikkaa kokeneena - hämmästelemättä sitä taitoa, mikä yhtyeen jäsenillä on hyppysissään. Vaikeat, monipolviset kappaleet sujuvat näennäisen helposti, virtuoosimaisesti kuin vettä valaen ja jokainen bändin jäsen hallitsee instrumenttinsa ja yhtyesoiton - jos ei nyt ihan täydellisesti, niin helvetin hyvin kuitenkin. Urkuvelho Matti Adolfsen tokaisi keikan jälkeen tunnelmia kysyessäni, että kyllähän siinä (keikan aikana) sattui ja tapahtui, mutta eipä sitä ainakaan meikäläinen musiikin harrastelijakuuntelijana huomannut.

Yhtyeessä soittivat tällä kertaa Seppo Salmi (kitarat ja mandoliini), Matti Perkiö (kitara, huilu), Erkki Kari (rummut), Mikko Rintala (basso), Matti Adolfsen (urut), Ville Välkky (laulu, akustinen kitara, tamburiini , kilkuttimet ja piano). Jokaista jehua voisi kehua loputtomiin, mutta nostetaan erikseen esille vokalisti Ville Välkky, joka on laulanut yhtyeessä jo 18 vuoden ajan. Miehen äänenkäyttöä ja artikulointia on ilo seurata. Moisen biisivalikoiman laulaminen puhtaasti ulkomuistista ilman apupapereita, ilman kännykkää tai tablettia on enemmän kuin kunnoitettavaa.

Vastaavalle tasolle yltääkseni minun pitäisi muistaa kaikki tässä arviossa mainitut kappaleiden ilmestymistiedot ulkoa tuosta vain ilman nettiapuja. Mutta eipä onnistu. Ei alkuunkaan, vaikka enimmäkseen tuttuja kappaleita ovat, monet sellaisia, joita on tullut luukutettua perin nuoresta pojannassikasta lähtien, varsinkin Bowiet ja Heepit.

Kuninkaallisen joulukonsertin suosio korkealla Kemissä

Lapsikuoro Saukin Sointu lauloi konsertissa kaksi laulua Laura Sorsan johdolla.
Klikkaa kuvaa, niin saat sen suuremmaksi.

Konsertit ovat yksi osoitus valtavasta osaamisen tasosta, mitä Kemistä musiikin saralla on.

9.12.2019
Kemissä musiikillisia perinteitä riittää moneen lähtöön. Yksi niistä on Suuri kuninkaallinen joulukonsertti, joka tänä vuonna järjestettiin jo 18. kerran. Ja kuten aina, pääteemana oli hyväntekeväisyys, nyt Mielenrauhaa -otsikon alla.  Konsertin tuotto käytetään Kemin alueen nuorten kasvun ja elämänhallinnan tukemiseen.

Kemin lähes täydessä kirkossa vallitsi lämminhenkinen tunnelma runsaan tunnin kestäneen konsertin ajan. Kuninkaallisten joulukonserttien valtava suosio kertoo siitä, että ihmiset ovat ottaneet ne omakseen, eikä varmasti vähiten hyväntekeväisyyden vuoksi. Tässä osaltaan piileekin taika, mikä Kemin kuninkaallisiin liittyy. Toki taustalla on osaltaan myös pikkukaupungin hieman hassu, omaleimainen ja myös kylähullumainen perinne valita vuosittain itselleen kuningaspari, joka istahtaa kemiläisyyteen oikeinkin hyvin.

Ihmiset osaavat jo odottaa kuninkaallisilta joulukonserteilta hyvää tasoa, hienoja esityksiä, jotka nostavat parhaimmillaan ihokarvat pystyyn ja tipan silmäkulmaan. Kuten nytkin. Konsertit ovatkin yksi osoitus valtavasta osaamisen tasosta, mitä Kemistä musiikin saralta totisesti löytyy. Niin soittajat kuin laulajatkin ovat tavattoman hyviä, toki hyvin erilaisia niin äänialansa kuin esittämistavankin puolesta. Ja hyvä niin.


Tälläkin kertaa kuultiin joululauluja hyvin perinteisillä sovituksilla esitettyinä, kuin jazzahtavina versioina ja oopperamaiseen tyyliin vedettyinä. Lapsikuoro on aina sykähdyttävä, siitä ei pääse mihinkään. Erilaisuutta tarjosi kolmen kanteleen trio moniäänisine laulusuorituksineen sekä Erkki Huru Band kahdella omalla tuoreella joululaulullaan. Arto Perkiö osoitti monipuolisuuttaan kitaristina soittamalla englantisen Yes-yhtyeen kitaristi Steve Hackettin säveltämän instrumentaalikappaleen Horizons, säestämällä Johanna Virsusen Heinillä härkien kaukalo -laulun ja laulamalla Aki Tynin säestämänä Rauhaa, vain rauhaa -kappaleen. Tyni puolestaan loisti On hanget korkeat nietokset ja Enkelikello -kappaleiden solistina.

Virsusen ja Mikko Koivulehdon yhteisesitys Tähti tähdistä kirkkain oli yksi illan kohokohdista, kuten Elina Vettenrannan Varpunen jouluaamuna sekä päätöskappaleena kuultu Jon Sebastian Säkkisen konsertin nimikkokappale Mielenrauhaa. Upeita, ja sykähdyttäviä esityksiä, jokainen omalla tavallaan.

En panisi lainkaan pahakseni, jos Kemin kuninkaallisilta löytyisi virtaa myös toisen vuosittaisen - vaikkapa kesäisin - hyväntekeväisyyskonsertin järjestämiseen. Kuten todettu, esiintymisvoimaa Kemistä löytyy - samoin hyväntekeväisyyskohteita.

Konsertin ohjelma:

Köykän kanteletrio: Tulkoon joulu (säv. ja san. Pekka Simojoki), Sylvian joululaulu (säv. Carl Collan, san. S. Topelius-M. Korpilahti).
Lapsikuoro Saukin Sointu, joht. Laura Sorsa: Joulun suuri salaisuus (säv. Petri Laaksonen, san. Anna-Mari Kaskinen), Joululaulu (säv. Jussi Chydenius, san. Sakari Topelius).
Seurakuntapastori Leea Vahtera: Jouluinen sana.
Arto Perkiö, kitara: Horizons (säv. Steve Hackett)
Johanna Virsunen, säestys Arto Perkiö: Heinillä härkien kaukalon (säv. ja san. trad)
Johanna Virsunen, Mikko Koivulehto: Tähti tähdistä kirkkain (säv. Kalervo Halonen, san. Kisu Jernström)
Arto Perkiö, säestys Aki Tyni: Rauhaa, vain rauhaa (säv. Ahti Sonninen, san. Une Haarnoja)
Erkki Huru Band: Joulu on ihmeellinen ja Paras joulu ikinä) säv. ja san. Erkki Huru, sov. Erkki Huru, Simo Salminen, Esa Heikkinen, Jouni Kallankari)
Hannele Kauppinen: Reippahasti käypi askeleet (säv. Emmy Köhler, san. Sigrid Sköldberg-Pettersson).
Aki Tyni: On hanget korkeat nietokset (säv. Jean Sibelius, san. Vilkku Joukahainen), Enkelikello (säv. Mika Toivanen, san. Vexi Salmi)
Elina Vettenranta: Varpunen jouluaamuna (säv. Otto Kotilainen, san. Sakari Topelius), Oi Jouluyö (säv. Adolphe Adam, san. Z. Topelius-K. Solanterä).
Jon Sebastian Säkkinen: Mielenrauhaa (säv. Kassu Halonen, san. Edu Kettunen).

Juontajat Kemin kuningatar 2019 Venla Kakko ja Kemin kuningas 2019 Jon Sebastian Säkkinen. Orkesteri: Kari Hautalampi, piano, Pasi Hautalampi, rummut, Juhani Hägg, basso, Jani-Petteri Hägg, kitara, saksofoni. Ääniteknikko Elias Kauppinen.

Törkeän hieno ja sairaan kova konsertti

Meri-Lapin jousikvartetti ja Tony Kakko. Sauvosali, Kemi 30.5.2019

Heti kärkeen on sanottava, etä vaikka käyttäisin kaikki maailman superlatiivit, mikään ei niistä - ei yhdessä eikä erikseen - pystyisi kuvaamaan täysin sitä, mitä Meri-Lapin jousikvartetin ja Tony Kakon konsertti kuulijoilleen tarjosi. Mutta yritän silti.

Lyhyesti, konsertti oli napakymppi, erinomainen ja loistava, niin kappalevalinnoiltaan kuin niiden esittämiseltäänkin. Nykyisiä muotisanoja käyttääkseni törkeän hieno tai sairaan kova. Uskoisin, että konsertin myötä niin jousikvartetti kuin Kakkokin saivat uusia ihailijoita. Tupahan oli aika lailla täysi, ei ehkä ihan viimeistä paikkaa myöten, mutta kuitenkin.

Biisilista oli varsin mielenkiintoinen, samoin kappaleista tehdyt sovitukset. Yksi huikemmista sovituksista oli Apulannan Piiskaa -kappale, jonka alkupuolisko esitettiin hitaana slovarina ja normaalia vauhtia biisiin kerättiin vasta sen loppuosalla. Muutamien kappaleiden väliosiin oli sovitettu taidokkaasti pätkiä vanhoista suomalaista kansansävelmistä. Ne soljuivat korviin niin nopeasti, etteivät aivolokeroista ehtinyt kaivaa muistikuvaa niiden nimistä, vaikka niin tutulta kuulostivat. Jousikvartetti esitti myös muutaman kansansävelmän ilman laulua.


Biisijärjestys oli myös taiten mietitty. Alun kahden Beatles -biisin jälkeen vuorossa oli selvänä jatkumona Paul McCartneyn ja Wings -yhtyeen Bond-tunnari saman nimisestä elokuvasta Live and Let Die vuodelta 1973 ja sen jatkoksi taas kuultiin Chris Cornellin Bond-sävelmä You Know My Name vuonna 2006 ilmestyneestä Casino Royale -elokuvasta.

Kaikki kuullut kappaleet olivat omalla tavallaan helmiä, mutta ensimmäisen puoliskon kappaleista on nostettava esiin Skädäm-yhtyeen vuonna 1986 levyttämä Katujen Kuningatar, jonka myös Irina on levyttänyt vuonna 2004 Vahva-albumilleen. Hienon hieno Jukka Mänty-Sorvarin tekemä biisi, joka on ansainnut paikkansa suomirockin klassikko-osastolla.


Koko konsertin yksi huippuhetkistä oli varsinaisen konsertin kaksi viimeistä kappaletta, Queen -yhtyeen Love Of My Life ja Bohemian Rhapsody. Queen on tärkeä yhtye Tony Kakolle. Kaikki hänen tekemisensä musiikin parissa nojaavat brittiyhtyeen tuotantoon, kuten hän kertoi konsertissa. Anyway, vaikeita kappaleita laulettavaksi, molemmat ja on vaikea kuvitella kuusiminuuttiselle ja paljon keskittymistä vaativalle Bohemian Rhapsodylle parempaa kotimaista tulkkia kuin Kakko. Kerrassaan huikea veto, jonka voit katsoa jutun yläpuolella olevalta kännykkävideolta.

Ensimmäisenä encorena kuultiin Kakon oma sävellys, Sonata Artican tuotannon tunnetuimpiin lukeutuva kaunis Tallulah -balladi, joka sopi ohjelmistoon paremmin kuin nenä päähän. Toisena encorena ja yllätysvetona kuultiin Guns ´n Roses -kappale Sweet Child of Mine.


Meri-Lapin jousikvartetti osoitti olevansa kaikkien kuulemieni kehujen väärti. Kvartetti soitti sellaisella ammattitaidolla ja intohimolla, johon ei joka päivä törmää. Kahden viulun, alttoviulun ja sellon kokoonpano irrotteli soittimistaan niin täyteläiset soundit, että olisi kuvitellut lavalla olevan isommankin orkesterin. Korkeaa kansainvälistä tasoa, ehdottomasti.

Konsertti oli paitsi tasokas, myös erittäin viihdyttävä ja hauska, kappaleisiin oli paikoin sovitettu hyvällä maulla myös tietynlaista ilkikurisuutta, johon myös Tony Kakko osallistui taitavalla äänenkäytöllään. Raskasta rockia työkseen laulavalla miehellä on tenoriksi varsin laaja ääniala, jota hän osaa myös sangen taitavasti käyttää. Ja kuten olen aiemminkin todennut, miehellä on niin makea lauluääni, että olisi suoranainen rikos, mikäli hän ei sitä myös laulamiseen käyttäisi.

Tulipa siis koettua yksi vuoden suurista musiikkielämyksistä. Ja suosittelen samalla lämpimästi kaikille populaarimusiikin ystäville piipahtamista Meri-Lapin jousikvartetin konserteissa. Voitte hyvinkin yllättyä.


Konsertin biisilista:

1. Something (Beatles)
2. Eleanor Rigby (Beatles)
3. Live And Let Die (Paul McCartney & Wings)
4. You Know My Name (Chris Cornell)
5. Layla (Eric Clapton)
6. Älä Ikinä Muutu (Egotrippi)
7. Piiskaa (Apulanta)
8. Katujen Kuningatar (Skädäm)
9. Kiss From A Rose (Seal)
10. Paint It Black (Rolling Stones)
11. Love Of My Life (Queen)
12. Bohemian Rhapsody (Queen)
--
13. Tallulah (Sonata Arctica)
14. Sweet Child Of Mine (Guns´n Roses)

Ylläolevalla videolla kuoron upea esitys Nicepappi -yhtyeen Kuumatkalla -hitistä.

Suomen paras popkuoro?

Säkenöivää -kuron esityksissä oli taitoa, tunnetta ja eloisuutta. Klikkaa kuvaa, niin saat sen suuremmaksi.

Säkenöivä goes kapakka. Corner Inn, Kemi 18.5.2019

Säkenöivä on todellakin nimensä veroinen. Eikä ole lainkaan liioiteltua kysyä, että onko kyseessä Suomen paras popkuoro? Toisaalta, Säkenöivän nimäminen popkuoroksi taitaa olla vähättelyä, sillä kuoron osaaminen taipuu moneen muuhunkin.

Vuoden 2012 elokuussa perustettu kuoro on tuonut aivan uuden ulottuvuuden Meri-Lapin alueen livemusiikkiin. Muhkea 40 naisen kuoro on säväyttänyt jokaisella esiintymisellään ja kehittynyt jatkuvasti laajentaen samalla repertoaariaan. Ryhmä on niin suosittu, että siihen halukkaita on paljon enemmän kuin mitä mukaan voidaan ottaa. Enkä ihmettele lainkaan naisten halukkuutta päästä osaksi Säkenöivää.

Kuoro otti viime lauantaina jälleen uuden askeleen Säkenöivä goes kapakka -esiintymisellään ravintola Corner Innin suojissa Kemissä. Kuoro esitti 17 biisiä, joista useimmat lukeutuvat suomipopin ehdottomaan klassikko-osastoon. Eikä vain esittänyt, vaan jokainen kuoron jäsen eläytyi lauluihin joka solullaan.

Kuorolaisista paistaa läpi äärettömän esiintymisvarmuuden, eloisuuden ja vilpittömän viihdyttämisen halun lisäksi selkeä pyrkimys itsensä ylittämiseen. Ryhmä panee esiintyessään kaikkensa peliin, mitään säästelemättä, esiintymisestä selvästi nauttien. Ja lopputulos on kerrassaan huikea.

Tämä nähtiin myös Cornerissa. Tuvantäyteisessä yleisössä oli tuskin ketään, joka ei olisi nauttinut kokemastaan. Yleisö eli esityksessä mukana niin laulaen kuin tanssienkin ja aplodit kappaleiden välillä olivat enemmän kuin runsaat. Tässä kohdin pätee erinomaisesti vanha sanonta, jonka mukaan jokainen saa ansionsa mukaan. Säkenöivä on maineensa ja suosionsa totisesti ansainnut.

Kuoron osaaminen nousi viime vuonna mukaan tulleen kuoronjohtaja Tuomas Lampelan myötä ainakin pari steppiä korkeammalle. Lampela on myös varsinainen velho kappaleiden kuorosovitusten tekijänä. Biisit soljuivat yleisön korviin sellaisessa muodossa, että mielessä pyöri vain ajatus, että tältähän tämän pitääkin kuulostaa. Kerrassaan vakuuttavaa.

Biisilista ja kappalejärjestys oli taiten koottu ja mietitty, sisältäen selkeän draaman kaaren, kuten pitääkin. Kohokohtia oli useita, mutta kohokohtien kohokohta oli selkeästi kemiläisen Heli Luokkala-Nevalaisen ja Nicepappi -yhtyeen hittikappale Kuumatkalla, joka sai kylmät väreet nousemaan selkäpiihin ja mielihyvän kyynelkanavat auki. Biisi on eittämättä yksi suomipopin klassikoista ja sellaisena se tulee myöskin pysymään. Kappaleen säveltäjä-sanoittaja Luokkala-Nevalainen oli myös paikan päällä ja hän sai illan kovimmat taputukset kappaleen jälkeen niin yleisöltä kuin kuoroltakin. Huikea biisi ja huikea veto Säkenöiviltä.

Heti perään Säkenöivät ottivat käsittelyyn Juice Leskinen Slamin herkän kauniin laulun Syys, jonka alkuperäisversion lauloi kemiläislähtöinen Ila Loueranta. Juicella ja Kemillähän oli melkoinen kohtalonyhteys, sillä Juicen bändeissä soitti kaikkiaan kuusi kemiläistä. Lisäksi Juice kutsui Heli Luokkala-Nevalaisen vuonna 1991 Tampere-talolla 40-vuotisjuhliinsa esiintymään todeten, että kuluneena vuosikymmenenä minulle on kolahtanut kaksi laulua, Helin Kuumatkalla ja Miljoonasateen Lapsuuden sankarille. Tämän huomioiminen oli Säkenöivältä hieno oivallus, vaikka Lapsuuden sankarille -biisiä ei kuultukaan.


Muita keikan kohokohtia olivat Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta, Vesalan Tequila, Gimmelin Roviolla unohtamatta varsinaisen setin päättäneitä Maija Vilkkumaan ja Haloo Helsingin biisejä ennen Yön Likaiset legendat -encorehuipennusta. Varsinkin Minä suojelen sinua kaikelta sopii kuoroesitykseksi enemmän kuin loistavasti. Myös avausbiisi, jonka aikana kuorolaiset marssivat yleisön joukosta lavalle, oli selkeä ja oivaltava valinta. Eikä mikään muu kuin Sielun Veljien Säkenöivä olisi siihen tehtävään näin täydellisesti sopinutkaan.

Muutamia yllättäviäkin valintoja biisilista sisälsi - kuten tietysti pitääkin. Mutta niinpä vain Antti Tuiskun Rahan takii, Chisun Ihana ja Pete Parkkosen Mun toimivat kerrassaan luontevasti, paljon paremmin kuin mitä olisi osannut kuvitella.

Näyttelijä Tatja Hirvenmäen oivallisesti juontaman kokonaisuuden kruunasi kuoroa kerrassaan erinomaisesti säestänyt bändi, jossa soittivat kitaristi Jani-Petteri Hägg, basisti Mikko Raappana, rumpali Tuomo Jakku ja kosketinsoittaja Kari Hautalampi. Heistä jokainen on kemiläismuusikoiden aatelia.

Miinuspuolia on vaikea löytää. Kapakka on kuorolle varsin vaativa esiintymisympäristö, sillä se tuottaa melkein automaattisesti taustahälyä konserttisalia enemmän. Nytkin sitä oli, mutta kun siihen suhtautui asiaan kuuluvana osana, sen kanssa pärjäsi. Mutta en silti ymmärrä ihmisiä, jotka esiintyjän lavalla ollessa höpöttävät jonniinjoutavuutuksia kuuntelemisen ja musiikkiin eläytymisen sijasta. Ja kuorolaulu on taustahälylle paljon normibändikeikkaa alttiimpaa.

Keikan jälkeisillä jatkoilla Säkenöivien pienryhmät esittivät lisää liudan kappaleita, jotka nekin upposivat otolliseen maaperään. Tämän osuuden kohdiksi nousivat Ilonan Kesäpano ja Kaija Koon Supernaisia.

Jännityksellä jään odottamaan, mitä Säkenöivä seuraavaksi kehittelee. Ja uutta ja yllättävää on ihan varmasti luvassa.

PS! Harmi, ettei televisiossa enää pyöri vuosina 2009 ja 2011 ohjelmassa ollut Suomen paras kuoro -kilpailu. Se olisi ollut Säkenöivälle täydellinen formaatti.

Säkenöivä goes kapakka -biisilista:

1. Sielun Veljet: Säkenöivä voima
2. Juice Leskinen Grand Slam: Musta aurinko nousee
3. Ultra Bra: Minä suojelen sinua kaikelta
4. Ultra Bra: Heikko valo
5. Pete Parkkonen: Mun
6. Vesala: Tequila
7. Chisu: Ihana
8. Antti Tuisku: Rahan takii
9. Nicepappi: Kuumatkalla
10. Juice Leskinen Slam: Syys
11. Jonna Tervomaa: Rakkauden haudalla
12. Nylon Beat: Satasen laina
13. Gimmel: Roviolla
14. Maija Vilkkumaa: Ei
15. Maija Vilkkumaa: Ingalsin Laura
16. Haloo Helsinki: Huuda
17. Yö: Likaiset legendat osa I

Jatkoilla esitetyt biisit:

1. Aikakone: Odota
2. Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma
3. Tehosekoitin: Kaikki nuoret tyypit
4. Irina: Pokka
5. Kolmas Nainen: Äiti pojastaan pappia toivoi
6. Jonna Tervomaa: Minä toivon
7. Ida Paul & Kalle Lindroth: Parvekkeella
8. Ilona: Kesäpano
9. Dingo: Levoton tuhkimo
10. Kaija Koo: Supernaiset

Kommentit