Kuka on Rokkineuvos?

Rokkineuvos syntyi varsinaisesti vuoden 2012 syksyllä, kun minua pyydettiin kirjoittamaan Meri-Lapin Helmi –paikallislehteen säännöllistä musiikkiaiheista kolumnia. Viikottaiselle juttusarjalle piti keksiä nimi, enkä halunnut käyttää Rokkivaari –nimeä, jolla minua usein tituleerattiin. Rokkineuvos tuntui paremmalta, sillä vaarin katsoin viittaavan itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen.

Palsta ehti pyöriä noin vuoden, kunnes minut irtisanottiin Pohjolan Sanomien palveluksesta pitkään jatkuneen yt-rumban seurauksena. Samaisissa yyteissä myös Meri-Lapin Helmi –lehti lakkautettiin. Pari-kolme kuukautta aiemmin minua oli pyydetty laajentamaan Meri-Lappiin pitkälti keskittynyttä palstaa koko Lappia käsittäväksi, jotta se voitaisiin julkaista myös Lapin Kansassa. Tätä ei ehditty toteuttaa.

Rokkineuvoksen taustat ovat kuitenkin paljon kauempana. Pohjolan Sanomiin tulin toimittajaksi vuonna 1990 ja vaikka aloitin urheilutoimittajana, ryhdyin tekemään siihen ja silloiseen Meri-Lapin Helmen edeltäjään - Meri-Lappi –lehteen  - musiikkiaiheisia juttuja.

Yhdeksän vuotta myöhemmin kun siirryin vakinaiseksi uutistoimittajaksi, tein ja minun annettiin tehdä musiikkijutuista - bändihaastatteluista, keikka- ja levyarvioista - merkittävä osa työtäni.

24 vuoden aikana ennätin tehdä Pohjolan Sanomiin arviolta noin 20 000 juttua. Musiikkijuttuja niistä on aikamoinen liuta, uskoakseni jokunen tuhat.

Siinä on yksi perusteluni ja uskallukseni käyttää Rokkineuvos –titteliä.

Vieläkin tärkeämpi tekijä on kuitenkin se, että olen seurannut populaarimusiikkia 1970-luvun alkupuolelta lähtien - varsinkin Meri-Lapin näkökulmasta.

Siis yli 40 vuoden ajan.

Ensimmäiset biisit jotka kunnolla muistan, olivat radion silloisen Jokamiehen listan ikisuosikit Aikamiehet –yhtyeen Iltatuulen viesti ja Martti ”Huuhaa” Innasen Elsa, kohtalon lapsi. Vuosi taisi olla 1967.

1970-luvun alkupuolella ns. glamrock iski tajuntaani kuin metrinen halko ja vei mennessään. Eniten fanitin The Sweet –yhtyettä, mutta myös muut enemmän tai vähemmän lajikumppanit, kuten esimerkiksi Slade, Mud, Gary Glitter, David Bowie, Roxy Music ja Alice Cooper olivat myös mieleeni.

Hieman myöhemmin musiikkimakuni laajentui ns. jytäpuolelle ja levyhyllyyni alkoi ilmestyä muiden muassa Uriah Heepin, Deepin Purplen, Led Zeppelinin ja Black Sabbathin älppäreitä.

Siitä musiikkimaku on edelleen avartunut, enkä nykyään vierasta kovinkaan montaa musiikkityyliä. Varsinkin livenä menee lähes kaikki jalan alla menevä musiikki.

Siinä sivussa on kertynyt lähes tuhannen LP:n, 150 vinyylisinglen, noin 500 C-kasetin ja runsaan tuhannen tuhannen cd-levyn kokoelmani, alati kasvavasta musiikkidvd- ja kirjakokoelmasta puhumattakaan.

Olen iloinen saadessani asua Meri-Lapissa, jossa bänditoiminta – kuten muukin kulttuurielämä – on erinomaisen vilkasta. Alueen lukuisten bändien ja artistien joukosta moni on noussut valtakunnalliseen, jopa kansainväliseen menestykseen.

Tätä Meri-Lapin mahtavaa kulttuuriin kannustavaa ilmapiiriä haluan omalta osaltani puolustaa ja samalla nostaa esille alueen musiikkia ja sen tekijöitä.

Siinä on kirjoitteluni oikeutus ja motiivini tehdä tätä työtä.

Tällä hetkellä työskentelen vapaana toimittajana.

Juhani Hiltunen
toimittajanplanttu vuosimallia -59

Kommentit