Uutisia ja ajankohtaistietoa populaarimusiikin maailmasta Meri-Lapin näkökulmasta
23.8.2021
Pekka Tiilikainen & Beatmakers on ollut erittäin tuottelias yhtye. Se on julkaissut urallaan huimat 22 albumia ja 11 singleä sekä ollut mukana peräti 40 kokoelmalla, niin kotimaisilla kuin
ulkomaisillakin. Moinen julkaisutahti on koko lailla poikkeuksellista, sillä vuonna 1988 perustettu yhtye julkaisi debyyttialbuminsa Beatmakers vasta vuonna 1997.
Toimintavuosiin mahtuu myös pitkä, vuonna 2008 alkanut ja
melko tarkalleen viisi vuotta sitten elokuussa 2016 päättynyt keikkatauko. Näidenkin vuosien ajan biisi- ja levytuotanto pysyi varsin aktiivisena.
Kemiläislähtöisen Pekka Tiilikaisen
johtaman yhtyeen tänä vuonna julkaisema tuorein albumi Ainutlaatuinen pitää sisällään 15 kappaletta. Tiilikaisen näppien jäljet näkyvät levyllä vahvasti. Mies on säveltänyt ja sanoittanut
kolmasosan biiseistä itse ja ollut toisessa mokomassa mukana joko säveltäjänä tai sanoittajana.
Tiilikainen liittyi yhtyeeseen tammikuussa 1998. Ennen Beatmakersia Tiilikainen oli levyttänyt kaksi singleä Patakunkku-yhtyeen
kanssa 1990-luvun alussa. Tiilikaisen (laulu ja kitara) lisäksi Beatmakersissa soittavat Juha Heinonen (soolokitara), Jori Venemies (basso) sekä J-P Harju (rummut, perkussiot). Levyllä on lisäksi
seitsemän vierailijaa, mukana muun muassa laulajat Justiina Luukaslammi ja Ninni Poijärvi sekä australiaslaiskitaristi Martin Cilla.
Muutaman kuuntelukerran jälkeen en
ihmettele lainkaan, miksi yhtyeen edellinen albumi Guitar Town palkittiin englantilaisen Pipeline-musiikkilehden Vuoden levy 2020 -tittelillä yhdessä The Doltonesin kanssa. Yhtye on toki huomioitu palkinnoilla aiemminkin.
Sille on myönnetty Rautalanka Award tunnustuspalkinto kesällä 2007 sekä Yyterin avain -tunnustus lokakuussa 2019. Eikä bändi ole välttynyt myöskään julkisuudelta.
Anyway, levyn kuuntelu yhdistettynä
tuoreessa muistissa olevaan livekokemukseen Kemin Run to 60´s -tapahtumassa heinäkuun lopulta johtaa vahvaan käsitykseen yhtyeestä, joka todellakin tietää mitä tekee, hallitsee genrensä suvereenisti ja jopa
harvinaisen monipuolisesti. Ja kaiken tämän päälle ryökäleet jopa vielä selkeästi nauttivatkin osaamisestaan.
Vierailijoihin palatakseni; Poijärven kanssa Tiilikainen duetoi kappaleen
DeSoto ja Luukaslammin kanssa Tiilikainen laulaa yhdessä singlenäkin ilmestyneen levyn nimikappaleen, joka on poimittu ruotsalaisyhtye Fatboyn ohjelmistosta. Originaaliversio The Way We Were löytyy Fatboyn
2008 ilmestyneeltä In My Bones -albumilta, jonka Fatboy-solisti Thomas Pareigis duetoi Sarah Dawn Finerin kanssa. Finer on myös yksi laulun kirjoittajista.
Fatboy on - tämä todettakoon,
vaikka hiukan sivuraiteille mennäänkin - kemiläisille tuttu bändi esiinnyttyään Perämeren Monacossa vuoden 2014 Pakkasukko Jazz´n Blues -festivaaleilla. Fatboyssahan on myös vahva suomalaispanos, sillä
yhtyeen kitaristi ja lauluntekijä on Keski-Pohjanmaalta lähtöisin oleva Hannu Kiviaho. Tämä siis sivuhuomiona.
Albumin cover-biiseistä Missä olit silloin (Dawn
in Ankara) on alunperin Atlantic Recordsin levymogulin, turkkilaissyntyisen Ahmet Ertegünin salanimellä tekemä biisi, jonka aiemmin on suomeksi levyttänyt Irina Milan.
Albumin toinen lainakappale
on My Happiness, jonka Tiilikainen vetää suomeksi, vaikka kansitiedoissa laulu kulkee kustantajan vaatimuksesta alkuperäisnimellään ja -tiedoillaan. Tiilikainen on kirjoittanut Onnenkuuksi ristimänsä tekstin
jo 1980-luvulla, mutta käännösluvaan saamisen kanssa meni jokunen vuosikymmen. Kappaleen on levyttänyt myös Elvis Presley varhaisvuosinaan.
Instrumentaaleja levyllä on niinikään kaksi, kitaristi
Juha Heinosen Dakota Road ja Ronski Gang -kitaristi Jari Pätärin Just Parted, joka löytyy Ronski Gangin vuonna 1983 ilmestyneeltä Rock´n Roll -albumilta.
Uransa huipulla Ronski Gang oli 1970-luvun lopulla ja usein pohjoisenkin keikka-areenoilla nähty vieras.
Bändin markkinatekstejä kirjoittavat kertovat yhtyeen tarjoilevan uuden levyn myötä jälleen
Suomen parasta rautalankabeatin, rockabillyn ja rock´n´rollin yhdistelmää. En voi olla eri mieltä, vaikka lajityypillä on Kemissäkin vahvoja kilpailijoita, The Jarnos etunenässä, mutta myös
Twangfellas, osin myös Nine Lives. Muutenkin Kemistä on aina löytynyt vahvoja rautalangan taitajia. Moni muistaa esimerkiksi The Skylights -yhtyeen.
Kaikkiaan Pekka Tiilikainen ja
Beatmakers osoittaa, ettei genressä pysyminen tarkoita millään muotoa yksitoikkoisuutta. Musiikillisen onnistumisen lisäksi bändi on satsannut sanoituksiin, jotka kaikki Ainutlaatuinen -levyllä on tehty ensimmäisellä
kotimaisella. Iso käsi on annettava myös siitä, että kappaleiden sanoitukset eivät ole mitään liirumlaarumia, vaan tekstit kertovat mielenkiintoisia tarinoita niin oikeista tapahtumista kuin mielikuvituksen tuotoksistakin.
Summa summarum. Ainutlaatuinen -albumin ja jo aiemmin mainitun livekokemuksen perusteella Pekka Tiilikainen & Beatmakers -yhtyeen tuotantoa ynnä keikkoja on helppo suositella myös muille kuin varsinaisille lajiniiloille.
Albumi on helppoa kuunneltavaa, osin nautinnollisen koukuttavaakin, yhteissoitto vaivattoman jämäkkää, ja kaikki tämä yhdistettynä levyn tarinoihin se luo kuulijan pääkoppaan mielenkiintoisia mielikuvia.
Sanalla
sanoen; toimii.
Atro Niiniluoto
02.06.2018 19:17
Onpa kiintoisaa, että Sunnarin Mira on musiikin parissa tangokuninkaallisuuden jälkeenkin.