14. marras, 2019

Potkuista klikkimiljonääriksi

Se on siinä. Miljoona sivuklikkausta.
Aivan käsittämätön määrä. Eihän tuollaisia kävijälukuja saa kuin jotkut megasuositut blogistit, isoilla resersseilla mälläävät mediat ja maailmanluokan tähtiartistit.
Näin luulisi.
Ja kuitenkin pienen kulmakunnan yksittäinen rock´n rollin ja kulttuurin puolestapuhuja on nyt liittynyt tähän joukkoon. Rokkineuvos, joka ylläpitää puhtaasti harrastuksenaan nettisivuillaan keikka- ja muita kalentereita, ottaa valokuvia ja rustaa juttuja musiikkimaailmasta. Lievää hulluuttahan se kai on, että moista tekee ilman pienintäkään taloudellista hyötyä. No, se miksi näin on, on oma tarinansa, eikä siitä sen enempää. Mutta rakkaudesta lajiin on kuitenkin homman nimi.

Tähän pisteeseen pääsy vei viisi vuotta ja kolme viikkoa. Kävijöitä Rokkineuvoksen sivuilla on ollut siis keskimäärin hiukan päälle viisi vuotta. Se tekee keskimäärin 3846 sivuvierailua viikossa. Ei paha, ei lainkaan.

Eipä tämmöistä sukseeta osannut mitenkään kuvitella lokakuussa 2014 kun sivustoni ylläpitämistä aloittelin. Kaikki odotukseni, jos niitä ylipäätään edes oli, ovat ylittyneet monikertaisesti. Ja paljon enemmänkin.

Kiitos tästä kuuluu tietysti ennen kaikkea joka ikiselle joka on sivustolla vieraillut edes kerran. Puhumattakaan siitä kasvavasta joukosta, joka on ottanut tavakseen käydä sivustolla enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ja lisäkiitos heille, jotka ovat suositelleet sivustoa muillekin. Olen ymmärtänyt, että näitäkin ihania ihmisiä on enemmän kuin muutama.

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että osa sivuvierailuista on omiani. Ei niin, että räpsyttelisin sivuilla tämän tästä laskurin lukemaa kasvattaakseni. Olen aivan liian laiska viitsiäkseni lähteä moiseen. Tarkoitan tällä tunnustuksella, että mukana luvussa ovat tietysti ne tuhannet sivujen päivityskäynnitkin. Määrää en pysty sanomaan, sillä laskurin lukemaa ei pysty erittelemään sen tarkemmin.

Tässä yhteydessä lienee syytä myös muistella kuinka kaikki sai alkunsa lokakuussa 2013. Se ei ollut mieltä ylentävä tapahtuma. Voisi jopa sanoa, että se oli yksi ilkeimpiä kohdalleni sattuneita asioita. Tuolloin minut irtisanottiin Pohjolan Sanomista, jossa oli työskennellyt toimittajana vuoden 1990 toukokuusta saakka. Kenkää tuli armotta niin että heilahti. En toki ollut ainoa, samassa rytäkässä irtisanottiin useitakin työkavereitani.

Irtisanomisaikana oli aikaa ja tarvetta miettiä mille rupeaisin. Potkujen saaminen 54-vuotiaana ei ollut hyvä tilanne. Työuran viimeinen kymmenvuotiskausi oli käynnistymässä, eikä uuden työpaikan saaminen olisi helppoa. Kuluneet kuusi vuotta ovat osoittaneet, että se on liki mahdotonta alallani, jolla työpaikat ovat vähentyneet rajusti jo pitkään. Varsinkaan täällä Meri-Lapissa ei alan työpaikkoja juuri ole ollut tarjolla. Ja alan vaihtaminen tuossa iässä pitkän työuran jälkeen ei välttämättä ole vaihtoehto. Eikä muuttokaan, sillä elämä on kaikkine perhe- ja muine verkostoineen asettunut tänne.

Noh, työrintamalla on sattunut kaikenlaista, on tullut tehtyä lyhyitä, määrä- ja osa-aikaisia töitä jonkin verran joka vuosi, sellaisia joihin taustani on antanut pohjaa. Eli jotensakin on pärjätty. Ei leveästi, mutta kuitenkin. Vanhaa mahtavaa Pohjolan Sanomien työyhteisöä on edelleen ikävä, samoin säännöllisestä tilipussia. Mutta sitä armottoman tiukkaa työtahtia ei lainkaan.

Mutta niin vain tämäkin sinänsä ikävä tapahtuma on saanut aikaan sen, että uusia kokemuksia ja elämyksiä on tarjoutunut. Ilman sitä en olisi esimerkiksi lähtenyt kolmeksi lukuvuodeksi opettamaan luovaa kirjoittamista Kivalo-opistoon. Ilman sitä tuskin olisin kirjoittanut esikoiskirjaani Ensimmäinen kivi (Nordbooks 2016) ja tuskinpa olisin lähtenyt mukaan kuntapolitiikkaan ja tullut valituksi Keminmaan kunnanvaltuustoon. Ja varmasti myös tämä Rokkineuvos -sivusto olisi jäänyt perustamatta.

Anyway, noin vuoden mietinnän tuloksena tuumin, että haluan jollain lailla pitää kirjoittamisen ammattitaitoa yllä. Kirjoittamisen taito kun säilyy vain kirjoittamalla. Looginen johtopäätös oli perustaa oma sivusto, kun printtimedia oli poissa laskuista.

Toki päätöksen takana on paljon muitakin asioita. Jo Pohjolan Sanomissa työskennellessäni kirjoitin paljon populaarikulttuuriin liittyviä juttuja, joista minut varmaan useimmat muistavatkin. Toki jotkut muistavat minut Posarin urheilutoimittajuudestakin 90-luvun puolelta.

Noin vuosi ennen potkuja olin alkanut pyynnöstä kirjoittamaan Posarin kylkiäisenä ilmestyneeseen Meri-Lapin Helmi -lehteen musiikkipitoista kolumnia. Kun palsta perustettiin, sille tietysti mietittiin nimeä. Nimeksi tarjottiin Rokkivaaria, mutta koska tuolloin en tuntenut oloani vaarimaiseksi, kaipasin jotain muuta. Rokkiguru taas tuntui yliampuvalta, aikamoiselta liioittelulta. Muutaman mutkan kautta palstan nimeksi valikoitui Rokkineuvos.

Ottamalla saman nimen nettisivustolleni halusin mukaan tietyn loogisen jatkumon Posarin ajoilta. Samalla tulin tehneeksi Rokkineuvoksesta tavallaan oman brändini.

Musiikista kirjoittamisen taustalla on edelleen mukana aivan samat tekijät, joiden vuoksi siitä kirjoitin aikanaan niin Posariin kuin Meri-Lapin Helmeenkin. Ja jos vähän pidemmälle muistelee, niin itse asiassa kirjoittelin musiikkijuttuja jo 90-luvun alkupuolella silloisen Posarin paikallislehti Jokisuuhun ja sen seuraajaan Meri-Lappi -lehteen.

Posariin ei tuolloin kovinkaan moni kirjoittanut bändijuttuja muutamia innokkaita kesätoimittajia ja tietysti suuresti kunnioittamaani kollegaa Marko Korhosta lukuunottamatta. Niinpä ryhdyin niinsanotusti ottamaan aluetta haltuuni. Meri-Lappi ja erityisesti Kemi on ollut aina kulttuurisesti hemmetin rikasta aluetta, jossa monenlaista lahjakkuutta piisaa. Muusikkoja, laulajia, soittajia, näyttelijöitä ja todella hyviä sellaisia. Tyyppejä, jotka ansaitsevat tukea ja varsinkin julkisuutta tekemisilleen. Jo Posarissa pystyin tätä jälkimmäistä heille tarjoamaan. Ja nykyään Rokkineuvos -sivuston kautta jopa enemmän.

Ja tämä pätee edelleen. Olen seurannut populaarikulttuuria 1970-luvulta saakka, tunnen näitä alueen hemmoja ja siskoja, ja haluan edelleen tuoda näitä tekijöitä esille tavalla, jonka he ehdottomasti ansaitsevat. Tämä on suurin motivaatiolähteeni, jos tällä tavoin voin pikkuisenkaan auttaa heitä urallaan eteenpäin. Vuosien aikana uusien lahjakkuuksien esiinmarssi on vain lisääntynyt. Iso merkitys siinä on esimerkiksi Ammattiopisto Lappian Pop & Jazz-konservatorion perustamisella Tornioon, monilla innokkailla ja aikaansaavilla ihmisillä, jotka ovat pistäneet pyörät pyörimään. Aivan viimeisin on Kemi Factorin ja Kemi Rock Academyn mukaantulo kuvioihin. Siellä tehdään käsittämättömän hyvää työtä.

Sen lisäksi, että Meri-Lapissa on todella vireää bänditoimintaa, täällä käy myös paljon bändejä muualta. Siitä syntyi idea laajahkon keikkakalenterin julkaisemisesta. Sitä tein jo Posarin aikaan pienemmässä mittakaavassa. Kaivan siis lukijoideni puolesta em. tiedot eri lähteistä ja länttään ne nettiin sivuilleni, josta kerralla näkee mitä tapahtuu, missä tapahtuu ja koska tapahtuu. Kova työhän siinä on, mutta vuosien mittaan keikkatietojen keräämiseen on kehittynyt oma systeemi, joka helpottaa hommaa.. Mutta käsityönä, sitä edelleen kirjoitan, keikka keikalta. Noin 10-14 aanelosliuskan verran joka kuukausi.

Mutta nyt on pienen juhlan paikka. Miljoonabileet pidetään perjantaina 22. marraskuuta Kemin RockBar & Grill 82:ssa. Lavalle nousee duo Teemu Ylinikka & Tuomas Julku. Molemmat Rokkineuvoksen näkökulmasta nuoremman polven muusikkoviikareita. Mitään massiivista juhlintaa on turha odottaa, mutta pidetään mukavat bileet ja jatketaan sitten hommia.

Kiva kun olet ollut mukana tällä matkalla. Nähdään miljoonabileissä!