29. joulu, 2015

Minä ja Lemmy

Harvoin - jos koskaan - Facebook -aikajanani on täyttynyt yhden ihmisen kuolemasta kertovista uutisista niin totaalisesti kuin tänään.

Ian Fraser "Lemmy" Kilmister on poistunut joukostamme. Mies, jota on rakastettu rockin kapinallisena, oman tiensä kulkijana ja pidetty jopa jumalana. Hänen nimensä on varmasti tuttu jokaiselle vähääkään rockmaailmaa seuranneille.

Ja jos ei hänen ja Motörhead -yhtyeensä musiikistaan muuta tiennyt, niin ainakin Ace of Spades -kappaleen, vaikka itse asiassa miehen diskografia on tolkuttoman pitkä. Levytysuransahan Lemmy aloitti jo vuonna 1965.


Tunnustan miehen ansiot, joilla hän on paikkansa rockin historiassa tienannut ja toki olen Motörheadini kuunnellut. Mutta itselleni Lemmyn bändeistä Motörheadia merkittävämpi on ollut Hawkwind - yhtye jota tituleerattiin space- eli avaruusrockin lipunkantajaksi. Bändin vuonna 1972 ilmestynyt ja Lemmyn laulama biisi Silver Machine osui ja upposi aikanaan.

Motörhead ei ole bändinä koskaan kuulunut suurimpiin suosikkeihini, enkä ole pitänyt erityisessä arvossa myöskään kenenkään viinanhuuruista elämäntapaa, mistä myös Lemmy oli tunnettu. En sittenkään, vaikka Lemmy oli mieltynyt viskiin ja itse olen Kemin Seudun Viskin Ystävien perustajäsen ja sen ensimmäinen presidentti.


Ensimmäisen kerran näin Motörheadin livenä runsaat 11 vuotta sitten, vuoden 2004 Ruisrockissa. Olihan se mielenkiintoista, mutta ei erityisen säväyttävää. Keikkaa enemmän mieleen jäi lehdistötilaisuus, jonne oli varattu raiderin vaatimusten mukaisesti Lemmylle pullo viskia. Saapuessaan toimittajien eteen Lemmy äkkäsi pullon, hurjistui, otti sen kaulasta kiinni ja näytti että hän viskaa lekan saman tien pitkin seiniä.

Syynä riehaantumisen oli se, että viski oli väärää merkkiä. Jos oikein muistan niin se oli Jim Beamia kun sen olisi pitänyt olla Jack Danielsia, jota Lemmyn väitettiin juoneen vuosikaudet vähintään pullon verran päivässä. Hetken harkittuaan Lemmy kuitenkin rauhoittui ja laski pullon takaisin pöydälle. Sitä en jaksa muistaa, löytyikö jostain miehelle lempiviskiään.
Anyway, viski on osa Lemmyn legendaa, kuten musiikkikin, siitä ei pääse mihinkään.


Kuolema osaa aina yllättää, tavalla tai toisella, vaikka se on jokaisen eläväisen kohtalona. Lemmy oli sairastellut pitkään, hänen heikentynyt terveytensä oli tiedossa. Siinä mielessä hänen poismenonsa ei ollut suuri yllätys. Lemmyn terveydentilan vuoksi keikkoja ja kiertueita keskeytettiin ja peruttiin, niin Suomessa kuin muuallakin. Aina kun uutisoitiin Motörheadin saapuvan Suomeen, perään heitettiin arvailu, että näinköhän keikka toteutuu.

Useiden peruutuneiden Suomen keikkojen jälkeen kolme viikkoa sitten, 6. joulukuuta yhtye kuitenkin soitti kuin soittikin Helsingin Hartwall Areenassa onnistuneen keikan.

Jouluaattona Lemmy täytti 70 vuotta ja onnitteluja virtasi. Tapaninpäivänä Lemmy sai tietää sairastavansa aggressiivista syöpää, joka vei miehen tuonpuoleiseen vain kaksi päivää myöhemmin.


Lemmyn kuolemasta kerrottiin yhtyeen virallisilla Facebook-sivuilla. Tiistaiyönä julkistetun tiedotteen mukaan Lemmy kuoli kotonaan perheensä ympäröimänä suosikkivideopelinsä äärellä.

"Ei ole helppoa tapaa sanoa tätä. Meidän mahtava, jalo ystävämme Lemmy kuoli tänään lyhyen taistelun jälkeen erittäin aggressiiviseen syöpään", yhtye kirjoitti.

"Soittakaa Motörheadia kovaa, soittakaa Hawkwindiä kovaa, soittakaa Lemmyn musiikkia kovaa. Ottakaa drinkki tai muutama. Jakakaa kertomuksia. Juhlistakaa elämää, jota tuo ihana, ihmeellinen mies juhlisti itse niin eloisalla tavalla. Juuri sitä hän haluaisi", bändin opasti fanejaan.


Lemmy on nyt poissa keskuudestamme, mutta legenda elää - ja varmasti myös kasvaa edelleen.

Kepeät mullat, Lemmy. Rest in peace.