Uutisia ja ajankohtaistietoa populaarimusiikin maailmasta Meri-Lapin näkökulmasta
12. loka, 2015
Pahkasika –lehti julkaisi aikanaan aivan hillittömiä tarinoita ja sarjakuvia. Pahkasika osasi järjestää myös hillittömiä tempauksia, joista tunnetuin lienee vuonna 1989 toteutettu Taavi ja Emmi Kurpan muistorahaston stipendien jako, jossa Rokkineuvoskin oli mukana – jo paljon ennen kuin Rokkineuvoksesta oli aavistustakaan.
Rokkineuvos oli nimittäin yksi Taavi ja Emmi Kurpan muistorahaston stipendiaateista. Siitä lisää jäljempänä.
Aiheen muistella muistorahastoa antoi tänään julkistettu tieto, että Pahkasika -lehden 40-vuotisjuhlanäyttely tulee ensi lauantaina pidettäville Kemin Sarjakuvapäiville.
Taavi ja Emmi Kurpan muistorahasto sai aikanaan laajaa julkisuutta, eikä ihme, sillä se oli kertakaikkisen ainutlaatuinen ja hulvaton idea.
Muistorahasto on jakanut stipendit vain kerran, siis vuonna 1989. Summat olivat kerrassaan huimat. Kolmen vuoden apuraha oli suuruudeltaan 30 markkaa, kahden vuoden 20 markkaa ja vuoden 10 markkaa. Yhteensä rahasto jakoi apurahoja 345 markkaa taloudellisissa vaikeuksissa värjöttelevien taiteilijoiden luomistyön tukemiseen.
Apurahan saajien joukko oli komea. Musiikkitaiteen edustajista stipendin saivat kapellimestari Atso Almila, säveltäjä Esa Helasvuo, kanteleensoittaja Sami Kangasharju, muusikko Kari Kriikku, muusikko Juice Leskinen, muusikko Dave Lindholm, laulaja Bianca Morales, kansantaitelija Mauri Antero Numminen sekä muusikko ja musiikintutkija Ilpo Saunio.
Sanataiteen edustajista helpotusta rahapulaansa saivat pakinoitsija Seppo Ahti (Bisquit), käsikirjoittaja ja toimittaja Neil Hardwick, kirjailija Rakel Hyvärinen sekä muun muassa Jerry Cottonien kirjoittamisesta tunnettu viihdekirjailija Seppo Tuisku.
Kuvataiteilijoista palkittujen listalle pääsivät kuvanveistäjä Aarne Jämsä ja taiteilija Heino Partanen, näyttämötaiteen puolelta teatterinjohtaja Rauli Jokelin sekä näyttelijä Karin Pacius. Lisäksi stipendit myönnettiin arkkitehti Risto Iivoselle (arkkitehtuuritaide), levätutkija Anita Mäkinen (tiedetaide), seurapelejä käsitteleviä kirjoja tuottanut pastori Veli Toukomies (pelitaide) sekä balettitanssija Maritta Saxholm-Hemanus (tanssitaide).
Ja sitten edustamani taho, Woimisteluseura Hämy (liikuntataide). Tavalliset sällit silloisesta asuinkaupungistani Kuopiosta. Apuraha myönnettiin seuran pääharrastuksen onomatopoesian eli vokaalisen liikuntarunouden esittämiseen. Käytännössä esiinnyimme eri tilaisuuksissa ja rakensimme erilaisia ihmispyramideja lausuen (tai huutaen) samalla runoja.
Ajan mittaan yhdistimme ihmispyramidien rakentamiseen muitakin elementtejä, kuten ooppera-aarioita (joukossamme oli Sibelius-akatemiassa opiskellut laulaja), omien laulujemme esittämistä (joukossamme oli laulaja/lauluntekijä) sekä pienimuotoisia silmänkääntötemppuja sekä sketsejä.
Esiintyvien taiteilijoiden uramme yksi huipentumista oli esiintyminen Silja Linen ruotsinlaivan pääravintolasalissa 800 katsoja läsnäollessa. Sinne olimme rakentaneet 20 minuutin ohjelmakokonaisuuden.
Mieleen on jäänyt myös esiintymisemme legendaarisessa ravintola Tillikassa Tampereella. Woimisteluseura Hämyn maine levisi parhaimmillaan (tai pahimmillaan) niin, että laatulehti Hymy tekaisi seurasta peräti kuuden sivun (!) jutun.
Olen edelleen erittäin ylpeä niin mukanaolostani Woimisteluseura Hämystä, joka järjesti aikanaan myös valtakunnallistakin huomiota keränneitä Käräjiä Kuopiossa. Käräjien teemoina olivat muun muassa hellyys ja nauru.
Ylpeä olen myös siitä, että saimme Taavi ja Emmi Kurpan muistorahaston kaksivuotisen (20 mk) stipendin ihan omin pikku kätösin kirjoittamallani anomuksella. Pidän sitä kirjallisen urani yhtenä huippusaavutuksista.
Anomuksessa perustelin apurahan tarvetta muun muassa sillä, että seuramme on joutunut väärinymmärretyksi, sillä esityksemme oli usein katkaistu väkivaltaisesti emäntäkoulujen rappusilla ja naisvaltaisten työpaikkojen taukotuvissa.
Pelkästään miehistä muodostuneen porukkamme esiintymisasuina oli aina naisten uimapuvut takaperin päälle puettuna. (katso kuva yllä)
Oli se hienoa aikaa, oli se.
Ylpeä olen sikälikin, että Taavi ja Emmi Kurpan muistorahastolle saapui kaikkiaan 57 anomusta, joista 24 hyväksyttiin. Ei lainkaan hassumpi saavutus.
Ja olihan tuo stipendien jakokin aika uskomaton tilaisuus. Se pidettiin Santahaminan upseerikerholla Helsingissä maaliskuussa 1989. Minä ja kaksi muuta Hämyn edustajaa koikkelehdimme siellä juiceleskisten, davelindholmien ja neilhardwickien kanssa.
Eipä meikäläiselle sen jälkeen ole yhtä moni yhtä nimekäs taiteilija taputtanutkaan. Juhlat olivat kohtuullisen kosteat, kuinkas muutenkaan, mutta unohtumattomat.
Niin että on sitä Rokkineuvoksellakin takanaan kokemusta esiintyvän taiteilijan elämästä, vaikka sitä ei moni uskoisi. Maininta Taavi ja Emmi Kurpan muistorahastosta on ja pysyy Rokkineuvoksen siviiliminän CV:ssa.
Pahkasika liittyy Kemiin muutenkin. Ensinnäkin lehden voimakaksikosta Juha Ruusuvuori - Markku Paretskoi ensinmainitulla on omat siteensä Kemiin. Kaupungissa aikanaan asunut Ruusuvuori julkaisi vielä vuonna 2007 yhdessä sarjakuvataiteilija Ilpo Koskelan kanssa teoksen Perämeren Jähdistä.
Toiseksi, jotkut varmaan muistavat Pahkasian 1980-luvulla julkaisemat Lapin ja Savo-Karjalan matkaoppaat. Lapin matkaoppaassa oli Kemistä tarinaa muistaakseni yhdeksän sivun verran – joista kahdeksan käsitteli legendaarista vanhaa ravintola Ankkuria.