2. huhti, 2015

Takana helkutinmoinen talvi

Edellisestä blogimerkinnästä on jo aikaa yli kolme kuukautta, joten on korkea aika päivittää tilannetta. Rokkineuvoksen elämässä nimittäin sattuu ja tapahtuu, vähän liikaakin.

Onneksi talvi on kääntynyt kevääksi ja tuleva kesä - josta ennustetaan ilokseni jälleen lämmintä - siintää jo melkein näköpiirissä.

Aloitetaanpa viime syksystä. Rokkineuvoksen kuukausipalkkalaisen elämä muuttui työttömyyskorvausrahoitteiseksi lokakuun alusta lukien. Elämän palikoita piti panna uusiksi, mutta onneksi maksimimittaisen irtisanomisajan aikana asioita ehti jo tuumata jonkin verran.

Yksi ensimmäisistä uusista palikoista oli tämä Rokkineuvos -sivusto, joka on osoittautunut tarpeelliseksi. Lukijoita on riittänyt ja palaute ollut erinomaisen hyvää. Töitä sivuston kehittämisessä silti riittää, mutta ideoita siihen on. Toistaiseksi sivusto on kuitenkin pelkkä vapaa-ajan harrastus, tuloja tästä ei ole herunut - vielä.

Haaveena on, että jossain vaiheessa voisin liittää sivustooni myös ansaintalogiikkaa ja ainakin osa elämiseen tarvittavista euroista tulisi sivuston avulla. Mutta sen aika ei ole ihan vielä. Ja vaikka blogimerkinnät ovat jääneet liian vähiin, musiikkiuutisia olen ehtinyt värkkäämään ihan kohtuullisesti sekä päivittämään lähes päivittäin sivuston yhtä peruselementtiä, Pohjois-Suomen parasta keikkakalenteria.

Jo ennen sivuston perustamista otin vastaan yhden uuden haasteen ja lähdin vetämään Kivalo-opistolle Luovan kirjoittamisen kurssia. Opetustunteja on ollut vain kuusi kuukaudessa, joten sinänsä hyvä tuntipalkka ei tuo vielä toimeentuloa. Toki on siinä yhtenä pienenä elementtinä.

Opetustyö on ollut mielenkiintoista, kurssiryhmä on ollut aika iso ja käsittääkseni kurssilaiset ovat olleet kohtuullisen tyytyväisiä. Helppoa se ei ole ollut, sillä valmiita oppiaineistoja ei ole juuri ollut, kaikki on pitänyt itse koostaa lukuisista eri lähteistä. Aikaa siihen on mennyt rutkasti, eikä tuosta ajasta ole palkkaa maksettu. Mutta onpahan aineistot kasattu ja niitä voi käyttää myös tulevaisuudessa.

Opetustyön ohella olen tehnyt muutamalle taholle tiedotteita, joiden antiin uskoakseni tämänkin sivuston lukijoista on törmännyt. Esimerkiksi Satama Open Airin ja Tornion Öölifestien artistijulkistuksiin liittyen. Sekin on vienyt oman aikansa.

Lisäksi entinen ja osin nykyinenkin työnantaja Pohjolan Sanomat on tarvinnut palveluksiani ja tein myös viime syksyn aikana sinne niin yksittäisiä juttuja kuin työvuorojakin.

Kaiken tämän päälle jysähti marraskuussa pommi, jota ei todellakaan olisi kaivattu. Vanhempieni vanhassa kotimökissä asuneet vuokralaiset lähtivät ja jättivät jälkeensä tolkuttoman kaaoksen, jonka selvittely on vaatinut hirvittävästi aikaa.

Se on pääsyy siihen, että työn alla oleva olevan esikoiskirjan kirjoittaminen on ollut pakko jättää sivummalle. Ei ole ollut aikaa, energiaa ja varsinkaan keskittymiskykyä sen tekemiseen. Yksittäisissä jutuissa ja nettiteksteissä virhe tai pari ei niinkään haittaa, mutta kirjaani en niitä halua. Ja toiseksi, vähänkin tilille täytettä tuovat tekemiset on ollut pakko laittaa etusijalle, tätä myös terapiatyönä toimivaa sivustoa lukuunottamatta.

Vuokralaisten jälkeensä jättämä tilanteen hoitamiseen on pitänyt tehdä viimeisen reilun neljän kuukauden aikana jotakin joka ikinen päivä. Milloin enemmän, milloin vähemmän, mutta kaikkiaan aivan helvetin paljon. Kaaos oli käsittämätön. Jos olet joskus katsonut tv:n Hamstraajat -ohjelmaa, niin näky, jonka kohtasimme oli samanlainen. Kämppä täynnä tavaraa, roskaa, saastaa, rikottuja paikkoja, revittyjä tapetteja, repsottavia pattereita ja sähköjohtoja ja paljon, paljon muuta.

Olen joutunut keskustelemaan asiasta muun muassa poliisin, ulosottomiesten ja varsinkin asianajajan kanssa. Yksi oikeusprosessi on jo menossa, lisää on tulossa. Jotta talo saataisiin joku päivä vielä hyötykäyttöön, on siellä tehtävä iso remontti, joka on jo käynnissä. Kaikki sisäpinnat kattoja lukuunottamatta menee uusiksi, samoin kaikki kaapistot ja kodinkoneet. Ynnä muuta, ynnä muuta. Muun muassa pihamaakin on sotkuisempi kuin nykyiset kaatopaikat. Hävitettävää tavaraa ja roskaa on useampi vaihtolavallinen. Menee varmasti ainakin syksyyn saakka ennenkuin kaikki on korjattu.

Tuon prosessin hoitaminen vie jatkossakin älyttömästi aikaa kaiken muun sivussa, mutta pakkohan se on hoitaa. Ei ole vaihtoehtoja. Mielipahan, harmituksen ja suoraan sanottuna vitutuksen määrän voitte vain kuvitella.

Hävityksen kauhistuksen korjaaminen vaatii myös rahaa, remontointi ei ole todellakaan ilmaista. Osin sen vuoksi tein alkuvuodesta Pohjolan Sanomien kanssa tarvittaessa töihin -sopimuksen - siis paljon puhutun nollatuntisopimuksen, jossa työtuntien alarajaksi on määritelty nolla tuntia. Vielä viime syksynä olin vankasti sitä mieltä, että moisia sopimuksia en tule ikinä allekirjoittamaan.

Mutta tilanteet muuttuvat. Niinpä oli nöyrryttävä. Eikä siinä mitään, toimittajan työ sinänsä on edelleen mukavaa ja antoisaa, jota mieluusti tekisin eläkepäiviin saakka. Enkä voi moittia, työtunteja on ollut vähintään riittävästi - välillä jopa liikaakin. Mutta siitä saatavalle palkalle on todellakin käyttöä - enemmän kuin koskaan.

Kaikki tämä on vaikuttanut myös tähän sivustoon. Ei ole ollut aikaa paneutua sen tekemiseen niin paljon kuin olisin halunnut. Hyviä juttuaiheita on vilahtanut ohi, blogimerkinnät ovat jääneet turhan vähiin ja muun muassa arvosteltavien levyjen ja kirjojen pino on päässyt kasvamaan. Kaikkeen ei ole aika riittänyt.

Tämän hässäkän keskellä saimme helmikuussa vielä suru-uutisen, kun avovaimoni iäkäs äiti nukkui pois, neljä kuukautta ennen 92-vuotispäiväänsä. Anopin hautajaisten järjestelyt ottivat luonnollisesti oman aikansa perheemme elämästä.

Muitakin pienempiä ”vivahteita” elämä on nakkonut eteen aika ajoin, mutta ihan kirjaa tästä blogimerkinnästä en ajatellut kuitenkaan kirjoittaa, joten se siitä.

Aikaa pitää riittää myös perheelle, jota en voi kylliksi kiittää. Onneksi sillä saralla kaikki on kunnossa. Tuskin olisinkaan ilman avovaimoni ja perheeni tukea jaksanutkaan tätä kaikkea. Onneksi myös terveystilanne on ollut vakaa, kilpirauhasvaivat ja sen mukanaan tuomat kommervenkit ovat olleet tasapainossa. Olen myöskin jaksanut vetää runsas vuosi sitten perustettua Kemin kilpirauhaspotilaiden vertaistukiryhmää ja olla mukana jonkin verran myös Kemin Seudun Viskin Ystävien kinkereissä.

Perheen lisäksi yksi kaikkea kantava tekijä on ollut musiikki. Se todellakin antaa voimaa, lohtua, uskoa ja tsemppiä tilanteissa, joissa niitä tarvitaan. Viime aikoina on joutunut näiltä osin "tyytymään" etupäässä levyjen kuunteluun kun aikaa eikä energiaa livekeikoilla käymiseen ei ole ollut tarpeeksi. Ihmisen kun pitää välillä levätäkin ja sillekin varattu aika on ollut viime aikoina ns. kortilla.

Mutta kyllä tämä tästä. Asioilla on tapana järjestyä. Ainakin toivon niin. Ja odotan, että tulee vielä sekin aika, että saamme edes pienen pätkän elää tavallista arkea ilman ylimääräisiä hässäköitä.

Rokkineuvos

Jälkikirjoitus

On pakko lisätä tähän vuodatukseen vielä yksi seikka. Tiedän hyvin, että jokaisen ihmisen elämään tulee näitä vastamäkiä, en todellakaan kuvittele olevani ainoa. On työttömyyttä, rahapulmia, terveysongelmia, kuolemaa, onnettomuuksia ja pahempaakin. Samalla kun toivotan kaikille hyvää pääsiäistä, toivotan myös tsemppiä jokaiselle omien ongelmiensa kanssa painiville.