8. marras, 2014

Korvamato

Korvamato on varmasti jokaiselle tuttu asia. Sehän tarkoittaa biisiä, joka pyörii korvien välissä oman aikansa, halusi sitä tai ei. Silloin tällöin eteen vain tulee kappale, joka toistuu mielessä pakonomaisesti ja sitä on hyvin vaikea - jopa mahdotonta - lakata ajattelemasta.

Ellei korvamato -biisistä pidä, ilmiö voi olla hyvinkin ärsyttävä. Ja toisaalta, jos se lukeutuu mielibiiseihin, ei haittaa, vaikka se mielessä soikin jatkuvasti. Oli niin tai näin, se ei mielestä lähde vain päättämällä. Virallisesti ilmiö tunnetaan tahdosta riippumattomana musiikin kuunteluna.

Joskus voi käydä niinkin, että korvamatobiisi poistuu päänupista vasta uudella korvamatobiisillä.

Minulla on ollut korvamato jo hyvän aikaa soimassa. Se tuli ostettuani tavaratalon alelaarista tupla-cd:n Suomi Punk ja Uusi Aalto 1978 - 1984. Sen kaikkiaan 30 biisin joukossa on montakin todellista sen ajan helmeä bändeiltä kuten Eppu Normaali (Poliisi pamputtaa taas), Se (Ei asfaltti liiku), Kollaa Kestää (Jäähyväiset aseille), Ratsia (Lontoon Skidit), Sensuuri (Kirjoitan seinään), Problems (Katupoikien laulu) ja niin edelleen.

Korvamadoksi kuitenkin kiinnittyi Hassisen Koneen Muoviruusuja Omenapuissa. Onneksi se on mieluisa korvamato. Kappaletta on tullut soitettua kerta toisensa jälkeen auton soittimessa tien päällä ollessani.

Kappaleen sanatkin ovat pysyneet muistissa varsin hyvin.  Ne ovat edelleen yllättävänkin ajankohtaiset, vaikka biisi on tehty jo yli 30 vuotta sitten.

Varsinkin ensimmäisen säkeistön alku "Tyhjät ihmisen kuoret tuossa/Hymyillen uinuvat mainosten suossa/ Mukavaa olla mainos pihalla, Ihanaa vastata rakkauteen vihalla", toisen säkeistän loppu "Suurilla saloilla leijuu sumu / Josta ei huou pihka vaan läntinen humu /  Katso vanhaa Tulipunakukan Olaa / Hänen puhkotuista silmistään valuu Coca-Colaa" sekä etenkin kolmannen säkeistön loppuosa "Onko Amerikka taivas, onko Jumala siellä? / Onko persoonallisuus oma menestyksen tiellä? / Maaseutu vaipunut kyyneliin, Sillä Jumala on muuttanut kaupunkiin" tuntuvat kertovan paljon myös tästä ajasta. Mikä on muuttunut reilussa 30 vuodessa tässä suhteessa.

Minulla on ollut läheinen suhde Hassisen Koneen biiseihin jo pelkästään sen takia, että olin paikalla Oulun Urheilutalolla maaliskuussa 1980, kun yhtye voitti rockin Suomen mestaruuden. Yhtyeen voitto oli selkeä, se toi selvästi jotain uutta suomalaiseen rockiin, minkä sen jälkeinen historia on todistanut.

Tietokilpailukysymyksenä heitän tähän väliin, että mitkä kolme kemiläisyhtyettä olivat mukana samana vuonna rockin SM-finaalissa? Vastaus löytyy blogin lopusta.

Hassisen Koneen myötä Suomen rocktaivaalle piirtyi Ismo Alangon nimi. Sittemmin Alanko on tehnyt vakuuttavaa jälkeä kaikissa yhtyeissään, varsinkin Sielun Veljissä.

Alankoon minulla oli kunnia tutustua vuonna 1989, kun olimme molemmat mukana Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjangissa pidetyissä Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaaleilla 167 suomalaisen muodostamassa valtuuskunnassa. Alanko Siekkareiden mukana, meikäläinen teknisenä matkanjohtajana.

Seuraavan kerran tuon värikkään reissun - josta voisi vaikka kirjan kirjoittaa - jälkeen olimme Alangon kanssa naamatusten vuonna 2004, kun mies oli Kemissä keikalla ja minä haastattelin häntä Pohjolan Sanomiin.

Pohjois-Korean reissun mies muisti oikein hyvin, mutta ei minua. - Ai, olitko säkin messissä, hän totesi vastakysymyksenä kun nostin aiheen esille.
No, ihan ymmärrettäväähän se on, kummalle tutustuminen oli merkityksellisempää.

Anyway, Alanko on tehnyt suomalaiselle rockmusiikille paljon hyvää, hirvittävän määrän hyviä biisejä, joista on myös korvamadoiksi.

Voisin kuvitella paljon huonompiakin korvamatoja kuin Alangon biisit.

Lopuksi vastaus esittämääni tietokilpailukysymykseen. Yhtyeet olivat (tietysti) Dawson, Ektoplasma sekä Juha Kaunis ja Pelkkää Nollaa.